vink­ku­ri

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. heittää vinkkuria ’oikutella’

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan vinkura yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro

Deskr. sanoja, joiden pohjana on mahdollisesti vino, katso tätä. — pohjoissaame viŋgaldet, viŋgardet (luulajansaame) ’kulkea mutkitellen; (Lu viŋkartit myös) kirjailla (vaatetta) koukeroisin koristein’ ovat ainakin osittain ← suomi, osittain ehkä ← nykyruotsi vingla ’huojua, hoippua, luikerrella, vehkeillä, kujeilla, viekastella’.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenviŋkertǟ ’kiemurrella, vääntelehtiä, kieriskellä’, viŋkerrellä
karjalavinkura ’kiero tai vino kohta’, vinkuroija ’mutkitella; kieroilla’, vinkuroittuo ’kieroutua; alkaa mutkitella’, vinkerrelläkseh ’kiemurrella; keinahdella; kieroilla’, vinkeröitteä ’sama merkitys’
vatja(Tsv) viŋge̮rte̮- ’kiemurrella, vääntelehtiä’
virovingerdada ’kiemurrella, luikerrella, vinkuroida’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vinkkuri. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vinkkuri