vo­ka­tii­vi

substantiivi/ˈʋokɑtiːʋi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vo-ka-tii-vi (4 tavua) · 9 kirjainta

Merkitys

  1. (kielitiede)eräissä kielissä oleva substantiivin sijamuoto, jossa puhuttelun kohteena oleva on; puhuttelusija. Vokatiivia käytetään myös huudahduksissa.

Esimerkkilauseet

Toikin hän esille esimerkkejä Virgiliuksesta kaksi, Homeerosta yhden, Terentiuksesta yhden, Priscianuksesta yhden, vielä Persiuksesta yhden, missä vokatiivia oli käytetty nominatiivin sijasta, ja Sallustiuksesta yhden, missä ablatiivi oli pantu genetiivin paikalle — ja samantapaista Mooseksen kirjoista ja Psalmeista.
— Joseph Victor von Scheffel, Ekkehard
Sijoja on hänellä ensin latinan 6, mutta sitten vielä 8 uutta; ainoasti komitatiivi ja prolatiivi puuttuvat, jotavastoin vokatiivi on liikaa.
— Julius Krohn, Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet
Nominit taipuvat seitsemässä sijamuodossa: nominatiivissa, genetiivissä, akkusatiivissa, datiivissa, vokatiivissa, lokatiivissa ja instrumentaalissa sekä lisäksi yksikössä ja monikossa.
— Wikipedia: Tšekin kieli

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.vocative case, vocative
  • ruotsivokativ
  • saksaVokativ (m)
  • venäjäзвательный падеж
  • esp.vocativo
  • virovokatiiv, üttekääne
  • puolawołacz

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • vocative
  • vocative case

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5 (risti)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iːʋi

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vokatiivi. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vokatiivi