vokatiivisubstantiivi
/ˈʋokɑtiːʋi/
Merkitys
- 1.(kielitiede)eräissä kielissä oleva substantiivin sijamuoto, jossa puhuttelun kohteena oleva on; puhuttelusija. Vokatiivia käytetään myös huudahduksissa.
Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.vocative case, vocative
- ruotsivokativ
- saksaVokativ (m)
- venäjäзвательный падеж
- esp.vocativo
- virovokatiiv, üttekääne
- puolawołacz
Hierarkia
Yläkäsitteet
Esimerkkilauseet
Toikin hän esille esimerkkejä Virgiliuksesta kaksi, Homeerosta yhden, Terentiuksesta yhden, Priscianuksesta yhden, vielä Persiuksesta yhden, missä vokatiivia oli käytetty nominatiivin sijasta, ja Sallustiuksesta yhden, missä ablatiivi oli pantu genetiivin paikalle — ja samantapaista Mooseksen kirjoista ja Psalmeista.
Sijoja on hänellä ensin latinan 6, mutta sitten vielä 8 uutta; ainoasti komitatiivi ja prolatiivi puuttuvat, jotavastoin vokatiivi on liikaa.
Sijamuotoja oli kahdeksan: nominatiivi, genetiivi, datiivi, akkusatiivi, vokatiivi, lokatiivi, instrumentaali ja ablatiivi.
Englanninkieliset vastineet
- vocative
- vocative case
Taivutustiedot
Taivutusluokka 5
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | vokatiivi |
| Genetiivi | vokatiivin |
| Partitiivi | vokatiivia |
| Essiivi | vokatiivina |
| Translatiivi | vokatiiviksi |
| Inessiivi | vokatiivissa |
| Elatiivi | vokatiivista |
| Illatiivi | vokatiiviin |
| Adessiivi | vokatiivilla |
| Ablatiivi | vokatiivilta |
| Allatiivi | vokatiiville |
| Abessiivi | vokatiivitta |
Riimit
-iːʋi
Kaikki riimitaiheet:
luokat: