1vuojolainen1 – lappalainen (epiteettinä)
- Vanhin tieto
- Kalevala 1835, 1849, 1835
Lähtökohta: ?? ← saame (vanhaa tornionlappia) wuåwiåsh ’lappalainen’ (pidetty s.v. vaaja main. saame sanan johd:na); vanh. kirjak:ssä suomi sanan esiintymillä on merk. ’gotlantilainen’ ja ne kuuluvat s.v. vuojonkivi main. sanojen yhteyteen; on mahdollista, että suomi vuojolainen ’lappalainen’ on sekin samaa alkuperää, jolloin sen merk. voitaisiin selittää saame sanan äänt. läheisyyden aiheuttamaksi sekundaariksi merkitykseksi.