vä­jit­tää

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. väittää

Etymologia

Sanakirjassa
Murteellinen muoto, käsitellään sanan väittää yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro

Johd. sanasta väki (katso tätä); vertaa myös väkiä (laajalti häm- ja itämurteet) ’lihoa; voimistua (maa); väkevöityä, hapantua (tämä myös Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa)’.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenväittǟ ’vedättää hevosella; vetää’, väitellä ’kiskoa; vietellä; haukkua, pilkata’
karjalaväitteä ’inttää, väittää; voittaa, jaksaa; ponnistaa; lannoittaa’, väitys ’lannoitus’, väitellä(kseh) ’kiistellä; ponnistella’, väittyö ’voimistua, vahvistua, tulla väkevämmäksi; tulla lannoitetuksi; ponnistautua’
vatjaväittǟ ’vetää’
viroväitada (Wied) ’ponnistaa voimansa; tunkea, työntää’, (uud.) väita ’väittää’, väitus ’synnytyspoltto’, väitis (Wied) ’sama merkitys; tunkeminen; ulostustarve’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Väjittää. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/väjittää