y­leis­käyt­tö­oi­keu­detsubstantiivi

1. 1.(Oikeustiede)jokaisen Suomessa oleskelevan yleisperusteinen valtuus käyttää luontoa tai erämaata riippumatta siitä, kuka omistaa käytönkohteena olevan alueen tai on sen haltija (yleisperusteinen toisen alueen käyttövaltuus). Näistä oikeuksista nauttimiseen ei tarvita maanomistajan tai muun käyttöoikeuden haltijan lupaa tai suostumusta eikä siitä tarvitse yleensä maksaa. Näitä oikeuksia käyttämällä ei kuitenkaan saa aiheuttaa haittaa tai häiriötä alueen omistajalle tai haltijalle (haitattomuusvaatimus).

Synonyymit

Liittyvät sanat