yr­kö

substantiivi/ˈyrkø/
Jaa

Merkitys

  1. miesKantoi kohtua kovoa, vatsantäyttä vaikeata / vuotta seitsemän satoa, yheksän yrön ikeä = 700 vuotta, yhdeksän miehen ikää

Esimerkkilauseet

Hällä oma kynttilänsä; mestarmies on pitkä Jyrkö, rokon-arpi, nokka känsä, irstas, yksisilmä yrkö.
Eino Leino, Kootut teokset IV

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviyrkö
Genetiiviyrön
Partitiiviyrköä
Essiiviyrkönä
Translatiiviyröksi
Inessiiviyrössä
Elatiiviyröstä
Illatiiviyrköön
Adessiiviyröllä
Ablatiiviyröltä
Allatiiviyrölle
Abessiiviyröttä

Riimit

-yrkø

Kaikki riimit

Lähteet