Asiasanasto.fi

yr­kösubstantiivi

/ˈyrkø/

Merkitys

  1. 1.miesKantoi kohtua kovoa, vatsantäyttä vaikeata / vuotta seitsemän satoa, yheksän yrön ikeä = 700 vuotta, yhdeksän miehen ikää

Esimerkkilauseet

Hällä oma kynttilänsä; mestarmies on pitkä Jyrkö, rokon-arpi, nokka känsä, irstas, yksisilmä yrkö.

Eino Leino, Kootut teokset IV

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviyrkö
Genetiiviyrön
Partitiiviyrköä
Essiiviyrkönä
Translatiiviyröksi
Inessiiviyrössä
Elatiiviyröstä
Illatiiviyrköön
Adessiiviyröllä
Ablatiiviyröltä
Allatiiviyrölle
Abessiiviyröttä

Riimit

-yrkø

Kaikki riimit