zucchini

Ilon-lietenä tään sydämen ajan säteily tuon sulokkaan on, kun valkean Casa Sianon asujain olin, vartioi eloain Epomeon vuori, sävel tainnuttavan sinisen meren mainingin korviini soi ja murhetta ollut ei mistään ja minnekään ei kiire — kun söin ravioli, calamari, peperoni, maccheroni, zucchini ja donna Chiara-muori ja Concettina nuori ylenpalttisen avuliaina perunoitani sormin kuori ja kun pöydästä loppui viini, sitä kultaista vain karahviini oman tarhansa antia toi yhä jättiläistynnyristään hyvä don Salvatore-vaari, ja kuin viinikin virtasi aina puhe outo ja romanttinen, ja kun selkoa saanut en mistään, alust' alkoi hän jälleen sen: "Adesso la faccio capire..."

Kaarlo Sarkia, Runot