ärähdelläverbi

/ˈæræhdelːæˣ/

Merkitys

(englanniksi)

1.(intransitive)To snap (to say abruptly or sharply).

Esimerkkilauseet

Se ärähtelee kuin ampiaisille, joita se vihaa; se on verannallakin nähty.

Joel Lehtonen, Rai Jakkerintytär

Sitten ajoin ravia eteenpäin; mutta hän ärähteli takanani ja oli äkkiä käsittämättömän vikkelästi rinnallani.

Fouqué Friedrich de la Motte, Aallotar

Taivutustiedot

Muoto	Taivutus
Infinitiivi	ärähdellä
Ind. prees. yks. 1.	ärähtelen
Ind. imperf. yks. 3.	ärähteli
Kond. prees. yks. 3.	ärähtelisi
Pot. prees. yks. 3.	ärähdellee
Imperat. prees. yks. 3.	ärähdelköön
Akt. 2. partisiippi	ärähdellyt
Pass. imperf.	ärähdeltiin

Riimit

-elːæ