ää­nen­kan­ta­ma

substantiivi/ˈæːnenˌkɑntɑmɑ/
Jaa

Yhdyssana: ääni + kantama

Merkitys

  1. matka, jonka päähän ääni on kuultavissa

Etymologia

genetiivi + ääni + kantama

Käännökset

  • engl.earshot

Esimerkkilauseet

Vartijat saattoivat vangin pöydän eteen ja, komisarjuksen annettua merkin, poistuivat ulkopuolelle äänenkantamaa.
— vanh. Alexandre Dumas, Kolme muskettisoturia
Tuskin oli pursi saapunut äänenkantaman päähän, kun laivan oikeanpuolisella käymäsillalla seisova vartija huusi sille espanjankielellä.
— Gustave Aimard, Jaguari

Englanninkieliset vastineet

  • earshot

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviäänenkantama
Genetiiviäänenkantaman
Partitiiviäänenkantamaa
Essiiviäänenkantamana
Translatiiviäänenkantamaksi
Inessiiviäänenkantamassa
Elatiiviäänenkantamasta
Illatiiviäänenkantamaan
Adessiiviäänenkantamalla
Ablatiiviäänenkantamalta
Allatiiviäänenkantamalle
Abessiiviäänenkantamatta

Riimit

-ɑntɑmɑ

Kaikki riimit

Lähteet