Asiasanasto.fi

öö

interjektio, substantiivi

/ˈøː/

Merkitykset

  1. 1.ilmaisee epäröintiä, pohtimista, arvelua, hämmennystä tai vastaavaa
  2. 2.ilmaisee esitetyn väitteen torjumista ivallisesti tai loukkaantuneena

Synonyymit

Käännökset

  • engl.er
  • ranskaeuh
  • esp.y

Esimerkkilauseet

Öö, senkin kääpänaama, kinnari, rahakukeli, aloittaa hän, ja puhe juoksee yhtenä virtana, hurisee kuin rukki, sohisee kuin sahti tynnyristä, mutta on siinä silti ivallisia korostuksia, pausseja.

Pentti Haanpää, Kolmen Töräpään tarina

VA, Tk öö 1, l. 118; MHA, B 24, n:o 14/1—2 (... Päiwäkundama jordstycke, som the Hörkälä boerna genom en nu upwist Lagmans dom sig tillwunnit ifrån Wiuula by i Tammela sokn); Sam.

Väinö Voionmaa, Hämäläinen eräkausi

" Hankalin ongelma ovat suomen kielen pitkät vokaalit yy, ää ja öö, diftongit ja j -alkuiset yhtymät.

Wikipedia: Suomalaisten nimien kirjainasu venäjänkielisessä tekstissä

Englanninkieliset vastineet

  • er

Esiintymistiheys

16 177 esiintymää, 6.2 / milj.

Suomi24
6.9
Sanomalehdet
3.7
Aikakauslehdet
0.5
Wikipedia
0.2
Reddit
14.3
Tekstitykset
3.7

Taivutustiedot

Nominatiiviöö
Genetiiviöön
Partitiiviöötä
Essiiviöönä
Translatiiviööksi
Inessiiviöössä
Elatiiviööstä
Illatiiviööhön
Adessiiviööllä
Ablatiiviööltä
Allatiiviöölle
Abessiiviööttä

Riimit

-øː

Kaikki riimit