Halleyn tähti

HALLEYN TAHTI

Kaksinäytöksinen pila

Kirj.

VÄINÖ KATAJA

Hämeenlinnassa,
Arvi A. Karisto,
1910.

HENKILÖT:

Mäki-Matti, mökin mies, mylläri.
Josefiina, hänen vaimonsa.
Uuno Akseli, heidän poikansa.
Olkkos-Kaisa, |
Aapon Leena,  | naapurin mökin akkoja.
Luhtaniemi, |
Ojalainen,  | talollisia, lähimpiä naapureita.

NÄYTTÄMÖ:

Mäki-Matin pirtti. Kaksi akkunaa. Ovi perällä. Vasemmalla uuni. Uunin
ja akkunan välissä kangaspuut. Orsilla ja seinillä kaikenlaisia
työkaluja: kirveitä, sahoja y.m. Talvi-ilta. Josefiina kutoo. Uuno
Akseli syöpi pöydältä, joka on akkunan luona. Uuno Akselilla on povessa
iso silavankimpale, josta leikkaa sälää niin ettei Josefiina näe,
joka istuu selin ja kutoo.

Uuno Akseli: Jopa tuli mies täyteen monesta aikaa. (Röyhtelee ja
näyttää tyytyväiseltä.)

Josefiina: (Kääntyen Uuno Akseliin päin.) Ethän vain ole näpistänyt
äijän silavaa, koska huulesi ovat noin rasvaiset...! Saat taas äijän
kimppuusi...

Uuno Akseli: Kyllä minä jo miehen vastaan. (Nousee ja alkaa hommata
piippuunsa, kopistaa kukkaroansa, joka tuntuu olevan aivan tyhjä.)
Jaa, jaa... Taitaapa kuitenkin piipullinen nuuskuja karttua.

Josefiina: Ettäs viitsit tupakatta olla, nuori mies! Mahdoit mennä
Luhtaniemeen työhön, kun käytiin pyytämässä... Olisit saanut sievät
tupakkarahat.

Uuno Akseli: Joo, mutta mikä sinne lähtee kylmettynyttä tunkiota
sysimään ja itseänsä palelluttamaan.

Josefiina: Ole sitten nälässä ja repaleisena koko elinaikasi!
(Katsellen Uuno Akselia tarkemmin.) Näenhän minä, että silavaa olet
syönyt...

Uuno Akseli: Kohtapa tuo tulee mailman loppukin! Mitäpä mitään
säästämään... Olisi viisainta, että kaikki söisivät ja lepäilisivät
nämä viimeiset kuukaudet...

Josefiina: Kylläkai sinä siihen olisit! Vaan saatpa nähdä mitä
äijä sanoo... Hiuksesi kiskoo päästäsi! Saat nähdä... Olisi ennen jo
kiskonut, mutta minä olen aina tullut puolestasi.

Uuno Akseli: Se on ollut ennen se, mutta tulkoonpa nyt...

Josefiina: Siirryppä nyt vähän tuonnemmaksi haisemasta!!

Uuno Akseli: Eikös teillä ollut tupakkaa kukkarossanne?

Josefiina: (Heittää hänelle tupakkakukkaron.) Tuossa nyt on kelvoton!
(Aapon Leena tulee.)

Aapon Leena: Kirkas on ilma ja tähessä taivas... Näinä päivinä
pitäisi nyt sen maailman lopun tähden näkymän täälläkin. Oletteko
kuulleet, että se jo on nähty etelässä?

Josefiina: Ei ole kuultu... Istu Leena! Uuno Akseli ota rokkisi
penkiltä, että Leena pääsee istumaan. Vai on nähty... No, lopun edellä
se on tämä lauha talvi... Se tähti ja sen kiehuva pyrstö ilmaa
lämmittää.

Aapon Leena: Niin tekee! Huonoa kuuluu taas lehdissä olleen.
Ennustavat, että yhteen lyövät se tähti ja tämä maa, että maa halkeaa
ja hiileksi palaa... (Panee piippuunsa.)

Uuno Akseli: Joo. Se on Halleyn tähti ja siinä hännässä kuuluu
olevan niin paha haju, ettei kärpän hännästä sen pahempaa tule...

Aapon Leena: Sinistä höyryä kuuluu olevan ja sanovat, että jos maan
päälle sitä höyryä laskeutuisi, niin paikalle tappaa.

Josefiina: Voi sentään! Vaan jumalattomat eivät pelkää, vaan...

Aapon Leena: Vaan juovat, syövät ja mässäävät hamaan siihen päivään
asti, jona...

Josefiina: Tässä tulitikkua.

Aapon Leena: Joo. Joo. Ojalaisessa äsken istuin ja kuuntelin, kun
lehdestä luettiin tähdestä... (imee piippua) luettiin, että ensi
Erkin päivänä keväällä tulee maata likelle ja silloin... silloin
hiilenä on koko maailma... Ja kadotuksen kita aukenee kaikille
uskottomille...

Josefiina: Mutta eivät sitä ihmiset usko... Kuuluvat sanovan, ettei
koko maata hävitä, vaan osan...

Aapon Leena: Siinäpä se onkin!... Kukin uskoo, ettei se hänen
kohdalleen satu.

Josefiina: Joo, joo. Kirjoitettu on, että merkkiä pitää oleman
auringossa ja kuussa...

Aapon Leena: Niin ja tähdissä.

Josefiina: Niinpä tietenkin. Joo, joo. Ihmisen pitäisi aina olla
valmis...

Uuno Akseli: Nyt pitäisi kaikkien oleskella laiskana ja
syöskennellä parhaat eväät pois... Niin minä tekisin...

Aapon Leena: Jumalaton poika! Muista tulista helvettiä, johon
joudut, ellet armoa saa...

Uuno Akseli: Tulee sinne muitakin...

Josefiina: (Itkee.) Yhden lapsen olen synnyttänyt... tuon Uuno
Akselin ja tuommoinen jumalaton hänestäkin tuli...

Aapon Leena: Ja laiska. Miks'et antanut koivunvarpua silloin, kun
aika oli...

    (Oven takaa kuuluu kolinaa ja kirouksia.)

Josefiina: Nyt tulee äijä kotia! Katso itseäsi Uuno Akseli...

Mäki-Matti: (Lyhyt ja paksu miehen tallukka tulee, kiroten suun
täydeltä karkaa hän Uuno Akselin kimppuun ja tarttuu hiuksista
kiinni.) Sinä kelvoton olet syönyt silavani! (Uuno Akseli koettaa
tarttua ukkoa kurkusta kiinni, mutta äijä ei hellitä kouriaan
hiuksista.)

Uuno Akseli: Laske irti kirottu äijä! Älä raada hiuksia!...

Mäki-Matti: Kyllä minä sinut...

    (Aapon Leena siunaa ja pakenee loukkoon. Josefiina kiepsahtaa
    nopeasti kuin orava kangaspuiden penkiltä, hakee asetta ja
    löytää nurkkahyllyltä vanhan, paksun virsikirjan, jonka
    lennättää Matin silmille.)

Josefiina: Älä tapa poikaa... kölliskö siinä! (Matti löysää kätensä
ja Uuno Akseli livahtaa ulos.)

Aapon Leena: Maa ja helvetti teidät nielee... Jumalattomat ihmiset!
Onko tämä kristillistä avioliittoa, kun maailman loppua ihmiset
ennustavat...

Mäki-Matti: Rietas ämmä! Ja isävainajan vanha virsikirja! Ulos minun
huoneestani, sinä vanha susi. (Uhkaa Josefiinaa, joka sieppaa jotakin
hartioilleen ja pakenee ulos.)

Mäki-Matti: Isäntä minä olen talossani...

Aapon Leena: Ettes häpeä!

Mäki-Matti: Poika syönyt ison kimpaleen silavaa, oppii varkaaksi
samoin kuin äitinsäkin...

Aapon Leena: Josefiina elättää itsensä ja poikaa ruokkii... Kuinkahan
kävisi, kun molemmat olisivat sinun eväilläsi? Vaan herra sinua vielä
rankaisee, mies...

Mäki-Matti: Ennenkun vihille menin, niin keskinäinen puhe on
semmoinen ollut, että Josefiinan pitää omin ruokinensa elää ja
jos lapsia tulee, niin hänen pitää ne hoitaa... Minuun eivät kuulu
kumpikaan... Huoneessa olla saavat ja minun lämpimässäni...

Aapon Leena: Vaan kohta tulee se päivä, jona astut taivaallisen
tuomarin eteen... mies...

Mäki-Matti: (Ottaa virsikirjan laattialta.) Ohoh sentään.

Aapon Leena: Josefiinatta olisit monta kertaa nälkäänkin kuollut...
Vaan muista sinä mies, että ensi keväännä, Erkin päivänä, astut
isomman Herran eteen, joka syntisi tietää...

Mäki-Matti: Vaan niinpähän sanoi Virnemäen Heikki, että
kirjoitustenkin mukaan pitäisi vielä maailman seisoa vajavan
sata vuotta...

Aapon Leena: Vaan mitäs sanot siihen kirjoitukseen, joka näyttää,
että merkkejä pitää näkymän auringossa, kuussa ja tähdissä... Lienetkö
kuullut, että lännen taivaalla on jo nähty, pitkä pyrstö perässä...

Mäki-Matti: En ole kuullut! Vai on nähty! Puhui se opettaja...
vaan leikkiä taisi laskea... Sanoi hännän olevan monta penikulmaa
pitkän.

Aapon Leena: Herra rankaisee kaikkia ihmisiä heidän pahuutensa
tähden... Matti, Matti, kuinka on sinun syntisen laita?

Mäki-Matti: Ohoi, hohoi... voi sentään!

Aapon Leena: Oletko valmis lähtemään?

Mäki-Matti: (Istuu käsi otsalla. Ei vastaa.)

Aapon Leena: Saat olla vielä siinä löylyssä, että riittää...

Mäki-Matti: Vaan poikahan söi silavani... noin ison kimpaleen...

Aapon Leena: Et ole myllärinä ensi kevännä Erkinpäivänä...

Mäki-Matti: Yhyy. Olisipa sinulla semmoinen akka ja poika yhyy...

Aapon Leena: (Poistuu, paiskaten oven kiinni.)

Mäki-Matti: (Yksin.) Se oli Aapon Leena! Vaan minkä minä teen! Poika
söi ainoan evääni eikä Josefiina anna kahvikuppia, vaikka tietää,
että ei minulla ole ollut kahvitilkkaa kahteen kuukauteen... Halleyn
tähti... Halleyn tähti... Pitkä häntä perässä, josta paha katku maahan
laskee... Kuinka sanoi opettaja? Paljas hajukin jo tappaa, vaikkei
itse tähti maata lipaseisikaan... Ja saattaa se sivukin mennä... tämän
paikan... Ja jos Norjassa mutkin käypi, niin jäähtyy perhana vie, kun
tunturien päällitse vihkasee... Lännen taivasta kuuluu menevän ja
idän taivasta palaa takaisin... Vaan jos minä Erkinpäiväksi kätkeyn
tuonne Kilsivaaran luolaan, jossa on monta kymmentä syltää paksua
kalliota kattonani, niin saapi siitä yksi tähti pyrstöineen vihkasta
päällitse... ei hajoa... Akan piru ja poika joutavat kyllä vähän
kärventymään...

Ojalainen: (Tulee ja istuu penkille.) Onpa täällä Matti kotosalla.

Mäki-Matti: Missäpä minä olisin...

Ojalainen: Jo kuuluu Matti kummia! Jo on nähty Oulussa Halleyn tähti,
kun lännen taivaanrantaa on mennä huuhkinut, palava, tulta kipenöitsevä
häntä perässä.

Mäki-Matti: Vai on nähty...

Ojalainen: Näinä iltoina pitäisi täälläkin näkyä.

Mäki-Matti: Olisi sitä kummaa nähdä...

Ojalainen: Nyt ei mitään vaaraa ole — se kulkee niin kaukaa nyt —
vaan kuinka käynee keväällä, kun likemmäksi maata tulee...

Mäki-Matti: Silloinko se palaa takaisin?

Ojalainen: Niin.

Mäki-Matti: Vaan luulisi sen jäähtyvän kun Norjan merellä asti
sanotaan käyvän...

Ojalainen: (Itselleen.) Jo onkin ukkoa huiputettu. Lisätäänpä kuormaan
kiviä. (Ääneensä.) Saattaa jäähtyä, vaan jos hännästä haju, joka on
kuin sinistä vitrilliä, maahan laskee, niin kaikki tappaa eikä kuulu
kasvavan se paikka viheriää neljäänsataan vuoteen...

Mäki-Matti: Neljäänsataan vuoteen!

Ojalainen: Niin. Ja kartta näyttää, että hyvin likeltä menee...

Mäki-Matti: Opettaja sanoi itsellään olevan kartan, jossa on tie,
jota lentää...

Ojalainen: On se minullakin. (Ottaa kartan povitaskustaan ja alkaa sitä
Matille näyttää.) Kas tuossa se on nyt likimpänä, kahdeksastoista päivä
toukokuuta eli ensi Erkinpäivänä... Paras myllynjauhatuksen aika...

Mäki-Matti: Mikä vaara se tämä tässä on? (Näyttää sormella karttaa.)

Ojalainen: Sehän on tämä Kyläharju juuri tämän kylän takana...

Mäki-Matti: No, Virnemäki ja minun pirttini...

Ojalainen: No, näyttää aivan, että ovat samalla linjalla, jota tähti
kulkee...

Mäki-Matti: (Hetken vaitiolon jälkeen.) Vaan vielähän sitä pitäisi
olla vajaa sata vuotta ennenkuin mailman loppu tulee...

Ojalainen: Niinhän pitäisi, vaan kukapa sen niin tarkoin tietää...

Mäki-Matti: (Istuu penkille.) Taitavat olla sitten viimeiset ajat
elettävänä... Käypiköhän muualla maissa... näyttääkö kartta?

Ojalainen: Venäjälle, Uhtuaan päin näyttää tie osoittavan...

Mäki-Matti: Taitaapa kärventää laukkuryssiltäkin partoja...

Ojalainen: Hullusti pelkäävät ihmiset, ja sanomalehdet kertovat
myötaänsä siitä... Etköhän sinäkin tee sovintoa akkasi kanssa ja
komenna sitä laiskaa poikaasi työhön?

Mäki-Matti: Josefiina elättää itsensä niinkuin puhe on ollut ja mitä
Uuno Akseliin tulee, niin eipä taida lähteä talvipakkaseen paleltumaan...

Ojalainen: Olet opettanut niin laiskaksi, ett'ei viitsi missään työtä
tehdä... Vaan jos ei huomenna tule heinänajoon, niin minä en enään
anna velkaa...

Mäki-Matti: Huono sillä on terveyskin ja valittaa, että rintaan
pistää. Ja taas kun keväällä myllynjauhatus alkaa, niin ei vikkelämpää
mylläriä kuin Uuno Akseli on, ole yhtään...

Ojalainen: Vaan jos ei enään tulekaan sitä aikaa!

Mäki-Matti: No niin. En tiedä. Kysy Uuno Akselilta itseltään...

Ojalainen: Rupeanko minä teitä kaikkia palvelemaan! Annas kun tulee
kevät ja se Halleyn tähti maahan höyryään löysää, niin etköhän
mielelläsi lähtisi töihin... Jaara...

Mäki-Matti: (Kiivastuen.) Jaarako? Ulos minun huoneestani!
(Tavoittelee asetta, Ojalainen poistuu.) Tähän tulet komentelemaan ja
määräilemään... aivan kuin minä olisin velassa... (Kävelee äänettömänä,
panee piippuunsa ja miettii.) Se on pelastukseni, kun pakenen
niiksi päiviksi Kilsivaaran luolaan, jossa lappalaiset ennen ovat
asuneet... Varustan eväät jo ennen valmiiksi... Annappa sitten
Halleyn tähden huuhkia päällitse, kyllä on sellainen katto, että
kestää... Sitä paikkaa eivät muut tiedä enkä ilmoita aiheistani
Joosefiinalle enkä Uuno Akselille... joutavat kärventymään...
Kummalta näytti, kun kartta osoittaa, että ihan tämän Kyläharjun
päällitse menee... Ojalaiseen, tuohon vanhaan kettuun ei ole
luottamista, vaan niinhän sanoi opettajakin... joka oikein asiat
puhuu... Ja koko maailman sanomalehdet siitä kuuluvat kirjoittelevan.
Mutta sen minä sanon, että lähtö tästä tulee muillekin, jotka samalla
linjalla asuvat: Virnemäkiläisille, Olkkos-Kaisalle ja Aapon-Leenalle.

Olkkos-Kaisa: (tulee vauhdilla ja henkäyksissään.) Matti, Matti,
viimeiset ajat lähestyvät... Missä on Josefiina?

Mäki-Matti: Raitilla tietenkin...

Olkkos-Kaisa: Julma kuolema meitä Kyläharjun mökkiläisiä odottaa...

Mäki-Matti: Niin tekee, Kaisa parka. Oletkos valmis lähtemään,
vanha valehtelija?

Olkkos-Kaisa: Kukapa täällä valmis on! Luuletko olevasi autuas
sillä, että ihmiset sinut rehelliseksi mylläriksi uskovat! Oletkos
vaimoasi ja poikaasi ruokkinut?

Mäki-Matti: Asia on sovittu jo silloin, kun vihille menimme...

Olkkos-Kaisa: Tässäkö meinaat odottaa, että hirmuista hävitystä
tekevä tähti ylitsemme kuumana, tulisena pallona vieriää!...

Mäki-Matti: Mihinkäpä kuolemaa pakenee.

    (Ulkoa kuuluu huutoja: Jo näkyy! Lännen taivasta huuhkii mennä!)

Olkkos-Kaisa: Nyt näkevät tähden! (Rientää ulos.)

Ääni ulkona: Ei vaikka parhaalla porohärällä perään lähtisi sitä
saavuttaisi!

Mäki-Matti: (Hakee lakkiaan ja aikoo rientää ulos.) Merkkejä pitää
näkymän auringossa, kuussa ja tähdissä!...

Uuno Akseli: (Ovella.) Jo näkyy. Metsäkyliin ja Norjaan päin näyttää
menevän...

Mäki-Matti: (Riehuu edestakasin.)

Uuno-Akseli: Joutukaa katsomaan... Täällä on ulkona paljon
kyläläisiä...

Mäki-Matti: Minä tulen... minä tulen... Halleyn tähti... Halleyn
tähti... (Rientää ulos.)

    (Näyttämö on tyhjä hetken aikaa.)

Josefiina: (Huivitta ja pelästyksissään tulee.) Kiitos Herralle!
Nyt tiedän, miten oman ja Uuno Akselin hengen pelastan! Hohoi! Ei
muuta kun lähdemme Uuno Akselin kanssa veljeni Airis-Mikon mökille,
joka on tästä peninkulman länteen! Aika on vielä, toukokuuhun monta
kuukautta... Antaapas äijän jäädä yksin... joutaapa jo lähtemään pois
myllyämästä... Pakoon aikoivat Aapon Leena ja Olkkos-Kaisakin, kun
opettajalta ja Ojalaiselta kuulivat, että tästä Kyläharjun kautta ruoja
palaa takaisin...

    (Ojalainen, Luhtaniemi, Olkkos-Kaisa, Aapon Leena
    ja Uuno Akseli tulevat sisälle.)

Uuno Akseli: Kaukana oli vielä sentään!

Ojalainen: Vaan hauvanko luulet menevän ennenkun tuolla vauhdilla olisi
täällä?

    (Josefiina, Olkkos-Kaisa ja Aapon Leena itkevät ja uikuttavat.)

Ojalainen: Viimeisessä lehdessä oli, että etelä-Suomessa jo eräs
talonisäntä oli myynyt lehmänsä ja hevosensa...

Luhtaniemi: Joo, ja eräs maansakin...

    (Ulkoa kuuluu Mäki-Matin ääni.)

Josefiina: Olkaa hiljaa, Matti huutaa jotakin!

Mäki-Matin ääni: Tulkaa katsomaan! Nyt sillä pyrstö säkenöitsee ja
heiluu kun liki vaarain lakia vihkasee... Niinkuin tulena palaa...

    (Kaikki rientävät ulos.)

Ojalainen: (Mennessään ulos.) Pitää joutua kirjoittamaan uutista
sanomalehteen, että jo on Halleyn tähti tässäkin pitäjäässä nähty.

    (Näyttämö tyhjä.)

Mäki-Matti: (Tullen yksin sisälle.) Virnemäkeen menivät. Sinne meni
Josefiinakin ja Uuno Akseli... Taivas se on pääni päällä sininen kuin
taulu... Ei hätää vielä... Anteeksiko akalta pyytämään? Tämäpä vasta
talvi on! (Kulkee edestakasin, kosketellen ja liikutellen vähän kutakin
esinettä.) Ei pojat! Ja toinen paikka on kanssa, johon mahdun! Oiva
ajatus! Perunakuoppaan, joka on pirttini parren alla! (Aukaisee
nopeasti laattiassa olevan luukun ja astuu perunakuoppaan. Pää näkyy
vielä.) Tänne on sijaa! Perunatkin siksi loppuvat! Kun varustan tänne
evästä pariksi viikoksi ja ovet ja luukun suljen, niin ei, perhana
olla, pääsekään se paha haju parren alle... ja niin henkeni pelastan...
(Painuu kuoppaan.)

Ojalainen: (Tulee.) Missähän Matti on? Vastahan hän pirttiinsä meni.
(Huutaa perunakuoppaan.)

Mäki-Matti: (Näyttäen päätään.) Mikä sinut tänne pani huutamaan?
Vastahan menit Virnemäkeen...

Ojalainen: Palasin kuulemaan alkaisitko tekemään myllyntukkia?

Mäki-Matti: Myllyntukkia! Tuletko taas minua härnäilemään, kettu! Ei
puhettakaan myllyntukista. Mene matkaas!

Ojalainen: Mitä sinä siellä kellarissa kompuroit? (Naurahtaa.)

Mäki-Matti: Mitä helvettiä tämä sinuun kuuluu! Painu pois minun
huoneestani!

Ojalainen: Matti, Matti! Muista, että kovat ajat ovat edessäsi!

Mäki-Matti: Anna olla vaan! (Nousee kiireesti laattialle ja hakee
asetta.) Enkö minä saa rauhaa kotonani! (Heittää jakkaralla Ojalaista,
joka poistuu sukkelasti ovesta.) Tähän tulet viisauttasi jakamaan!
Läksitpä! (Panee luukun kiinni ja vaipuu mietteisiin.) Niin! (Näyttää
tulevan kovaan tunnonvaivaan.) Maailmanloppu ja tulinen helvetti
edessä! Vaan minähän olen rehellinen mies... Matti Väylä... En minä ole
varas enkä huorintekijä, niinkuin Josefiina, jolla oli kaksi lasta
ennenkuin naimisiin menimme ja mitä lie muita syntejä... Vaan minä
kyllä henkeni pelastan ... Tuonne noin vaan niiksi päiviksi...

    Esirippu.

TOINEN NÄYTÖS.

Kesä-ilta Mäki-Matin pirtin edustalla. Taaempana korkea metsäinen
harju, josta polku tuopi pirtin eteen. Teitä ja polkuja oikealle ja
vasemmalle. Mäki-Matti kävelee kiivasta vauhtia harjua alas pirttinsä
eteen, johon pysähtyy, silmäillen kaikille ilmansuunnille ja taivaalle.

Mäki-Matti: Harjun laella kävin, josta kauas pohjoisen taivaalle
näkee, mutta en mitään kummempaa nähnyt taivaanrannalla liekehtivän.
Ja nyt pitäisi tulla! Mutta jos ohi vielä menisi... niin lupaanpa
olla Josefiinalle rakas aviomies ja Uuno Akselille kelpo isä...
Herra! Kuule rukoukseni! Ei näy missään päin; kummempaa liikettä kuin
ennenkään... Vaan nythän onkin vasta aamupuoli päivää... Ja Josefiina
ja Uuno Akseli yhä ovat poissa... ehkä ainaiseksi poistuneet... Kummaa,
etteivät ihmiset tuon enempää pelkää, vaan touhuavat niinkuin
ennenkin! Vaan valmiina ovat minulla eväät pottukuopassa pariksi,
viikoksi, tupakasta ja tulitikuista alkaen.

Ojalainen: (Tulee äkkiä Matin selän takaa.) No hyvää huomenta Matti!
Mitäs Matille kuuluu?

Mäki-Matti: (Kovin pelästyksissään ja hämmentyneenä.) Mistäs sitä
pitäis kuulua. (Silmii ympäri taivasta.)

Ojalainen: Myllyvesi on hyvä. Kuuletko, kuinka oja tulvillaan
pauhaa?

Mäki-Matti: Mitä puhut?

Ojalainen: Etkö lähtisi myllyäni laittamaan käyntiin? Eivät sitä muut
kuitenkaan osaa.

Mäki-Matti: Mitä puhut?

Ojalainen: Mies! Mikä sinun on? Olethan valkea naamaltasi kuin
nauris. Mitä äsken kyläharjulla kävit?

Mäki-Matti: (Hätääntyen.) Uunihakoja kävin hakemassa.

Ojalainen: Vai uunihakoja! Saitkos?

Mäki-Matti: (Itselleen.) Taivas se on pääni päällä sininen kuin
taulu... Lämminpä nyt on ilma...

Ojalainen: Ja Erkinpäivä on mennyt eikä Halleyn tähteä ole näkynyt...

Mäki-Matti: Erkinpäiväkö mennyt? Tänäänhän se on. (Katselee
epäilevästi Ojalaiseen.)

Ojalainen: Toissapäivänä jo on Erkinpäivä ollut ja se päivä, jona
Halleyn tuli palata. Mutta ei ole kuulunut...

Mäki-Matti: (Tekee kummallisia riemullisia liikkeitä.) Ei ole
kuulunut! Jokohan jäähtyi ainakin, kun Norjan tuntureille joutui!...

Ojalainen: Epäilemättä on sammunut sinne, niin on jo lehdissäkin.

Mäki-Matti: Maailmanloppua ei siis tulekaan!

Ojalainen: Mitä hulluja! Lähde myllyä laittamaan käyntiin!
(Luhtaniemi tulee.)

Luhtaniemi: Täälläpä kohtaan myllärin kotona. Etköhän lähtisi
teroittamaan meidän myllynkiviä.

Mäki-Matti: No, jahka tässä syön ja ehdin.

Luhtaniemi: Myllyvettä on runsaasti. Ja myllyt pitää saada käymään...

Mäki-Matti: Niinpä tietenkin. (Katsellen kumpaakin epäluuloisesti.)

Ojalainen: Iloitse Matti nyt, kun tuo kirottu tähti, jota koko mailma
on pelännyt, ei osunutkaan tälle Kyläharjun kohdalle! Ja tule myllyille.

Luhtaniemi: Niin, Matti rakas!... Tule nyt panemaan myllyt iloiseen
käyntiin niinkuin ennenkin!

Mäki-Matti: No, jahka tässä syön ja joudun...

    (Ojalainen ja Luhtaniemi menevät.)

Mäki-Matti: (Yksin taivaalle silmäillen.) Puhuivatko totta?
Olenko päivälaskussa erehtynyt! Hulluksihan on tehnyt miehen tämä
ijänkaikkinen odotus ja maailman lopun pelko. (Kävellen naurusuin
ja kepeästi.) Jopahan kävi sittenkin ennustukseni toteen... että
jäähtyy, jäähtyy pakana vie, kun pakkasöinä Lappia halki pyrstöineen
vihkasee... Eikö liene pudonnut mereen, joka kuuluu sulana olevan.
(Tirkistelee pitkin tietä.) Mutta ketä ovat nuo, jotka maantieltä
poikkesivat tälle myllytielle ja tännepäin tulevat? No, ei kahta
yhdenlaista... Kävelystä on selvään Josefiina nyytti kainalossa ja
toinen on Uuno Akseli, laukku seljässä... Nyt palaavat Airis-Mikon
mökiltä, jossa kevättalvea ovat viettäneet... Nyt uskaltavat tulla, kun
ei Halleyn tähti osunutkaan tänne... (Käy piiloon kiven taakse, josta
näkee pirtin ovelle.) Menempä tästä vähän kalvepaikkaan katsomaan.

    (Josefiina ja Akseli tulevat. Josefiinalla nyytti kummassakin
    kädessä. Uuno Akselilla laukku seljässä ja palava sikaari
    suussa.)

Josefiina: Matti ei näy olevan kotona, luulen.

Uuno Akseli: Tikku näkyy olevan sinkilässä. (Seisahtuvat pirtin
eteen ja tirkistelevät sisälle vuoroin kummastakin akkunasta.)

Josefiina: Jos Matti arvaisi, kuinka hyviä tuliaisia meillä on, niin
kyllä kotia kiirehtisi.

Uuno Akseli: Epäilemättä.

Josefiina: Näkyykö Aapon Leenan pirtiltä mitään?

Uuno Akseli: Savu näkyy nousevan. Eläjät siellä ovat.

Josefiina: (Riemussa.) Ja kaikki täällä on paikoillaan, niinkuin
ennenkin. Pirtti tässä, tuossa pellot ja tuolla tuttu, metsäinen harju,
jossa linnut laulavat. Kuuletkos lintujen laulua, Uuno Akseli?

Uuno Akseli: Ja oja pauhaa niinkuin ennenkin keväisin... ja jopahan
kuuluvat myllytkin olevan käymässä...

Josefiina: Kaikki, kaikki on paikoillaan. Mutta missä on rakas
mieheni Matti! Onko hengissäkään enään! Rakas mieheni Matti!

Uuno Akseli: Mitäs tuossa huutaa! Käykäämme sisälle, että saamme
kahvit keitetyksi.

Josefiina: Kaikki olisi hyvin, kun rakas mieheni Matti...

Mäki-Matti: (Tullen kiven takaa ja pyyhkien silmiään.) Täällä minä
olen, rakas Josefiina ja poikani Uuno Akseli...

Josefiina: (Kätellen Mattia.) No terve ja terveisiä meidän
matkoiltamme. Uuden puseron lähetti Airis-Maija sinulle, Mikko, uudet
kintaat ja kengäkset ja paitavaatetta... Uuno Akseli! Tarjoo isällesi
sikaari.

Uuno Akseli: Tässä olisi...

Josefiina: Kaikki on hyvin taas, paremmin kuin koskaan ennen ja
väkevän tulokahvin nyt keitämme...

Mäki-Matti: Minulla onkin hyvin kuivia honganoksia...

Josefiina: Pelko oli sielläkin, mutta mitään ei näkynyt eikä
kuulunut. Ja tiedätkö Matti, että Uuno Akseli on ansainnut uuden puvun
ja vielä on tupakkarahaakin...

Mäki-Matti: Tämä on kumma kevät... kuoleman ja elämän kevät...
Yhyy...!

Josefiina: Oikein! Tämä on elämän ja kuoleman kevät. Mitä tänne
kuuluu? Missä ovat naapurit Aapon Leena ja Olkkos-Kaisa?

Mäki-Matti: En koko kevännä ole nähnyt. Itsekin olen elänyt elämän
ja kuoleman välillä. (Aapon Leena tulee juosten ja lankeaa kaulaan
Josefiinalle.)

Aapon Leena: Herra on kuullut rukouksemme. Ja mikä ilo nähdä,
että tekin, mies ja vaimo nyt rakkaasti toisianne kohtelette.
(Olkkos-Kaisa tulee juoksujalassa.)

Olkkos-Kaisa: Terve tulemaan hauskaan pirttiisi takaisin, rakas
Josefiina!

Josefiina: Niinpä tietenkin. Ja tämän komean kuusikkoisen harjun
alle, jossa myllyt jauhavat ja linnut laulavat...

Olkkos-Kaisa: Joo ja käet keväisin kukkuvat.

Josefiina: Uuno Akseli, tarjoo Leenalle ja Kaisallekin sikaarit...
Nyt on ilon päivä, kun entisellään näen armaan kotini ja naapurini,
jotka luulin tulisen Halleyn tähden hännän alle joutuvan...

Mäki-Matti: Vajaa sata vuotta sitä on kirjoitustenkin jälkeen vielä
ennenkuin mailmanloppu...

Uuno Akseli: Hyväpä nyt taitaakin olla myllyvesi, koska noin vaahtona
näkyy tampulan kahta puolta myllertävän...:

Mäki-Matti: Hyvät vedet! Hyvät vedet!

    (Ojalainen ja Luhtaniemi tulevat.)

Josefiina: Sisälle tulkaa kaikki! Komeat tulokahvit nyt keitän ja
vehnäsen kanssa tarjoon. Ojalaisen ja Luhtaniemen isännät tulkaa
tekin!

Ojalainen: Läksimme vaan Mattia kiirehtimään myllyn takomiseen...

Luhtaniemi: Uuno Akseli! Minä katson sinuun. Sinulla on isäsi
myllärilahja! Nyt reippaaksi mylläriksi ala.

Aapon Leena: Niin pian on kesäleipä ansaittu.

Mäki-Matti: Mitä sanot, Uuno Akseli, itse?

Uuno Akseli: Jahka tässä syön ja levähdän.

Luhtaniemi: No niinpä tietenkin!

Ojalainen: No, niinpä on sitten meidän kylässä jälleen kaksi uljasta
mylläriä, Matti Väylä ja hänen reipas poikansa, Uuno Akseli...

Aapon Leena: Juuri niinkuin sanotte Ojalainen.

Ojalainen: Niin ja hänen reipas poikansa, Uuno Akseli, jotka yhdessä
kylän myllyjä hoitavat ja Matin oiva ja vikkelä vaimo, notkeajalkainen
Josefiina, kahvia uljaille mylläreille tuopi...

Aapon Leena: Joo. Ja rauha ja rakkaus on...

Olkkos-Kaisa: Niinpä tietenkin!

Mäki-Matti: Halleyn tähti... Halleyn tähti!

Josefiina: Mitä Matti sanoo?

Ojalainen: Hän iloitsee niinkuin me kaikin tänä koreana toukokuun
päivänä, koska maailma vielä vanhalla paikallaan seisoo, myllyt
jauhavat ja linnut laulavat.

Mäki-Matti: (Riemussa.) Enkös minä oikein ennustanut! Enkös minä
oikein ennustanut! Ha-ha-ha! Saakeli vie!

Josefiina: Mitä Matti? Mitä olet ennustanut? (Kaivaa nyyteistään
Matille tuliaisia.)

Mäki-Matti: Että jäähtyy perhana vie, kun Lappia halki talviöinä
mennä vihkasee... ha, ha, ha. Saakeli vie!

Josefiina: Tässä kintaat! Mutta nyt sisälle kaikin! Kymmentä kieltä
puhuvan kahvin nyt keitän...

Mäki-Matti: Minulla on hyviä honganoksia. (Rientää pirtin päähän.)

Josefiina: Kaikin sisälle nyt! Välkomme! (Menevät sisälle, Uuno
Akseli jälkimäisenä, laukku seljässä.)

Mäki-Matti: (Tullen pirtin takaa, honganoksia sylissään. Menee
ovelle.) Halleyn tähti... tähti... Pahempi haju kuin kärpän hännässä...
Palelluitpa... palelluitpa... Saakeli vie! (Menee sisälle.)

    Esirippu.