Neliosaisen näytelmäsarjan päätösosa sijoittuu 1900-luvun alkuun ja käsittelee työväenaatteen nousua. Yksinäytöksisessä teoksessa seurataan sepän perheen ja kyläyhteisön jäsenten sivistyspyrkimyksiä sekä aatteellisia ristiriitoja korpipitäjän keskellä.
Kaarle Halmeen 'Korpi liikkuu' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3597. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.
Tämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.
KORPI LIIKKUU
Yksinäytöksinen näytelmä
Kirj.
KAARLE HALME
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1913.
Näytelmällisesti kuvatakseni sitä valistustyötä, minkä edistysseurat meidän maassamme ovat aikaansaaneet viimeisinä vuosikymmeninä, olen suunnitellut neliosaisen näytelmäsarjan, jonka ensimäinen osa "Korpi nukkuu" käsittelee sitä aikaa, jolloin ei vielä ollut yhteisiä edistysrientoja kansallisessa herätyksessämme. Toinen osa "Korpi herää" koskettelee raittiusliikettä, kolmas "Korpi nousee" nuorisoseura-aatetta, ja neljäs "Korpi liikkuu" työväenaatetta.
Jokainen näistä osista, ollen itsenäinen näytelmä, sopii erikseen esitettäväksi, ja on, helpon näyttämölle-asettamisen puolesta, mahdollinen ahtaimmissakin oloissa.
Olosuhteiden mukaan voidaan joko yhden tai useamman illan ohjelmana esittää koko sarja yhtäjaksoisena, näyttämöllisenä kuvauksena edistysseurojemme sivistyspyrkimyksistä menneenä ajanjaksona.
Helsinki 27/XI 1913.
Tekijä.
HENKILÖT:
PERTTU, seppä ANTTI, rautasorvaaja, Pertun poika IRJA, Antin sisar MIKKO, talollinen LYYLI, Mikon sisarentytär HELJO, koneenkäyttäjä HUIKARI, mestari
Ohjeita esittäjille.
Tapahtuma-aika 1900 luvun alku.
Perttu on paljon vanhentunut, on väsähtänyt ja kadottanut entisen vilkkautensa, on taipuvainen raskaaseen, surunvoittoiseen mielialaan. Hän tulee suoraan paja-töistä, on sen mukaan puettuna, kasvot ja kädet nokisina.
Antti on kadottanut sen poikamaisuuden, mikä oli havaittavissa edellisessä osassa. On reipas ja miehekäs, sekä hyvin huomattavasti leikillinen. On puettuna verstastyömiehen pukuun.
Irja on tasainen ja vaatimaton luonne, kuten edellisessä osassa.
Mikko, ei mitään muutosta edellisestä.
Lyyli, vilkas ja tulinen kuten edellisessä, mutta ei niin lapsellinen.
Heljo, innostunut kalpea nuorukainen, puettuna työpuseroon.
Huikari, petollinen, epäilyttävä ja vaaniva. Puhuu imelästi ja mielittelevästi, kunnes suuttumisessaan paljastuu itsekkääksi ja ilkeäksi. Viikset ja leukaparta. Ikä n. 35 v.
Pertun asuinhuone. Kesåiltapäivä.
IRJA hommailee ruokaa pöydälle. Kulkee useasti kaapin ja pöydän väliä.
MIKKO tulee ulkoa. Päivää taloon!
IRJA pysähtyy
Kas! Suokorven nuori isäntä! Päivää, päivää! (Panee kantamuksensa pöydälle ja pyyhkii käsiään esiliinaansa. Pitää oikein kädestä) — kun on niin harvinainen vieras — (Menee tervehtimään). Terve tuloa vaan! Isäntä tekee hyvin ja käy istumaan — tänne sohvaan —
MIKKO hymyilee
No, en minä sinne — ruokapöydän ääreen — istunpahan tänne uuninurkkaan. (Menee istumaan uunin viereen oikealle.) Mitäs ihmeen ateriaa se Irja tähän aikaan päivästä?
IRJA toimessaan
Isälle pitää, ja Antti-veljelle. Täytyy näin alustavasti laittaa kuntoon ennen kello kuutta. Minulla on se ikävä yöviikko —
MIKKO
Isä ja veli tienaavat — voisi Irja olla poissa tehtaalta ja hoitaa vain kotia —
IRJA naurahtaa tyytymättömästi
Nyt kai olisikin paras aika — kun juuri palkatkin alennettiin —
MIKKO
Hm! Siitähän se oli ollut se suuri työväen kokous eilen illalla — ja kertoihan siitä Lyylikin —
IRJA
Niin Mäkipään Lyyli! Hän kyllä voisi jäädä pois tehtaasta, hän — talon tytär —
MIKKO
Siellähän on vielä kyllä tyttäriä kotonakin olemaan — (Naurahtaa.) Lapsia kuin muurahaisia. Ja Lyylin mielestä on hauskempi kun saa itse ansaita.
IRJA
Sehän se tässä on muillakin — vaikka eihän se meidän miehille ole oikein mukavaa. — Kai tässä joku muutos täytyykin tapahtua sitten kun Antti ja Lyyli menevät naimisiin ja Lyydi muuttaa tänne.
MIKKO
Niin kai. — Eikö seppä olekaan kotona?
IRJA
Isäkö? (Hymyilee.) Ei! Vastahan kello on viisi.
MIKKO
No, niinhän se on. Mutta — minä poikkesin siellä tehtaan pajassa — ja sanoivat sepän lähteneen kotia.
IRJA
Eikö mitä! Ei hän koskaan tähän aikaan pajasta lähde kotia. Minne lie mennyt — tehtaalle —
MIKKO
Niin kai sitten — erehtyivät — — Voinpa minäkin sitten taas lähteä —
IRJA
Olisiko isännällä ollut asiaa isälle?
MIKKO
Olisi vähän. (Pitkään.) Tai ei oikeastaan asiaakaan — olisin vaan kertonut hänelle insinöörin käynnistä meillä.
IRJA
Insinöörin? Mitä hän —?
MIKKO
Tahtoi ostaa Suokorven talon.
IRJA
Vai niin! (Nyrpeästi.) Toisena päivänä alentavat työväen palkkoja — ja toisena päivänä ostelevat taloja.
MIKKO hymyilee
No, ei tästä palkan alennuksesta vielä ole talon hintaa kokoontunut —
IRJA
Ei kai vielä — mutta kyllä varmaan kokoontuu. — No, myittekö?
MIKKO
Eihän Suokorpea saa myydä niinkauvan kuin Simuna elää. Eikä minulla ole haluakaan — vaikka vanha isäntä kuolisikin.
IRJA
No, mitä sitten sanoi? Oliko tyytymätön?
MIKKO
Taisi se olla. Tahtoi sitten ostaa edes pienen palstan. Tämän niemen —
IRJA
Tämänkö maan — jossa me asumme?
MIKKO
Tämän. Sanoi, että tehtaan alue on liian pieni.
IRJA hämmästyen
Herra jesta! Mihinkäs tämä mökki sitten työnnetään — ja me — asujamet?
MIKKO ystävällisesti
No, ei vielä mihinkään. Eihän tätä vielä ole myyty. Eikä ole sanottu, että myydäänkään. (Miettiväisesti.) Tuntui niin erikoiselta se kaupanteko?
IRJA istuu.
Erikoiselta? Kuinka niin?
MIKKO
En tiedä. Oli kovin kiihkoinen. Tahtoi kaupan aivan heti — näytti olevan kovin hermostunut —
IRJA
No, entä — mitä isäntä?
MIKKO myhäilee
Emmehän me ole niin kiireisiä. Täytyyhän asiaa ensin tuumia. Ja minä sanoin, että pitää keskustella sepänkin kanssa. Mutta siitä se näytti suuttuvan —
IRJA
Suuttuvan?
MIKKO
Ainakaan ei se siitä pitänyt. Onko hän ehkä vihanen isällesi?
IRJA
Vihanen isälle? Mistä ihmeestä hän —?
MIKKO
Ajattelin — jos tuosta eilisestä —
IRJA
Työväen kokouksestako?
MIKKO
Niin. Kun seppä siellä vaati työväen yhteenliittymistä —
IRJA innokkaasti
Eikö sitten kaikki ihmiset saisi hoitaa omia asioitaan ja niistä keskustella joko yksinään tai yhteisesti!
MIKKO nousee
Yhteenliittyminen on suuri voima —
IRJA
No, sitä parempi meille —
MIKKO
Mutta ei heille — (naurahtaa) — jos sattuu edut vastakkain —
IRJA nousee hitaasti
Niinkö? Ne eivät sallisi —?
LYYLI tulee itkettyneenä ja hengästyksissään — pieni vahakangas-pussi kädessä.
IRJA hämmästyen
Kas, Lyyli! Joko sinä nyt tehtaalle?
LYYLI katkonaisesti
En — minä — tulen sieltä.
MIKKO
Sinähän olet itkenyt —
IRJA
Mikä ihme sinua vaivaa? — Tule nyt istumaan — (Ohjaa Lyylin pöydän editse sohvalle.) Tuletko sinä tehtaalta? Mitä sinä siellä teit?
LYYLI istuu ja heittää pussinsa, pöydälle
Minä kävin Antille kahvia viemässä —
MIKKO istuu entiselle paikalleen
Ja torailit vähän sulhasesi kanssa — (Hymyilee.) No, kyllä se menee ohi.
LYYLI hermostuneesti
Ei se ole sellaista —
IRJA
Miksi sinä Antille kahvia —?
LYYLI
No, tänään on Antin syntymäpäivä — ja minä sain sellaisen onnettoman päähänpiston.
IRJA
Onnettoman?
LYYLI tuskaisesti
Niin juuri — onnettoman!
MIKKO
Mitä on sitten tapahtunut?
LYYLI pusertaa kätensä nyrkkiin 'ja painaa ohimoitaan
Voi, voi, kun minua suututtaa ja — ja hävettää.
IRJA
No, mikä — mikä? (Istuu toiselle puolelle pöytää.) Sano nyt edes, että mekin tiedämme!
LYYLI purskahtaa, kohottaen nyrkkejään
Jos minulla vaan olisi ollut enemmän voimia, niin — kyllä minä olisin näyttänyt sille Huikari-roistolle —
IRJA
Mestarille?
MIKKO
Onko mestari ollut sinulle hävytön?
LYYLI hilliten itkuaan ja suuttumustaan
On!
IRJA
No, nyt minä arvaan. Se on usein ahdistellut tyttöjä. Ennenkin siitä on kerrottu.
MIKKO hämmästyen
Niinkö? — Onko niin, Lyyli?
LYYLI purskuen
Niin juuri se on! Kun minä kuljin rautaverstaalta, Antin luota, konttoorin ohi, niin hän seisoi ovella ja sanoi, että paperia aletaan nyt lajitella eri järjestelmän mukaan, ja kysyi enkö haluaisi nähdä malleja ja tutustua niihin. Kutsui minut konttoorin viereiseen mallivarastoon — ja alkoi siellä puhua tyhmyyksiä — minä tahdoin heti lähteä, mutta hän seisoi oven edessä —
IRJA
Niinhän se yritti Koivulan Maijullekin —
LYYLI ylpeällä uhmalla
Minä sanoin, että hän erehtyy henkilöstä — minä olen Antin morsian — ja pyysin häntä heti väistymään ovelta — mutta hän vaan nauroi ja tuli lähemmäksi —
IRJA
Olisit huutanut apua —
LYYLI
Minä ensin kivahutin häntä korvalle minkä jaksoin —
MIKKO hymyilee
Niin, niin — siihen sinä olet mestari — kuten ennen Anttiakin kerran —
LYYLI
Eno ei viitsi nauraa. Tässä ei ole mitään naurettavaa. — Sitten vasta aloin huutaa kun hän kävi käsiksi —
MIKKO sävähtäen
Mitä? Kävikö hän käsiksi?
LYYLI hermostuneesti nauraen itkien
No, tappelu siitä tuli — tietenkin —
IRJA
Hyvä isä!
LYYLI voitonriemulla
Mutta samassa tuli Antti sisään ja heitti mestarin nurkkaan —
MIKKO helpotetusti
Kas! No, mistä Antti osui —?
LYYLI
Sitä en tiedä. Minä karkasin suinpäin ulos — ja — ja juostuani jonkun matkan — istuin tien viereen itkemään —
MIKKO
No, mitä siinä sitten enään —
LYYLI raivokkaasti
Minua niin kamalasti suututti — ja hävetti, kun — kun kehtaa sillä tavalla käyttäytyä — (Itkun sekaisesti.) Onko minun käytökseni antanut aihetta sellaiseen —!
MIKKO vakavasti
Kyllähän tämä jo menee liian pitkälle —
LYYLI päättävästi
Se menee niin pitkälle, että minä en enään mene tehtaaseen — en.
MIKKO
Niin — voihan sen asian toisinkin järjestää. Voit muuttaa meille. Elina kyllä tarvitsisi askarapua —
IRJA
Mitenkähän Anttiakaan nyt enään pidetään tehtaassa, kun näin riitaantui mestarin kanssa —
MIKKO
No, ei tämän tähden — mestarin syyllisyyden tähden voida Anttia erottaa —
LYYLI kuuntelee
Nyt siellä tulee joku — onkohan se Antti —
PERTTU nokisena ja sepän puvussa tulee ulkoa.
IRJA ihmetellen — nousee
Isä! Kuinka sinä tähän aikaan tulet kotia?
PERTTU nyökäyttää Mikolle
Päivää, Mikko! (Istuu rauhallisena tuolille, jolta Irja nousi.) Johan minä olisin aikasemminkin, mutta juttelin tuolla Simunan kanssa —
IRJA
Kuinka niin aikasemmin —?
PERTTU hymähtää katkerasti
Kellä on aikaa — se kulkee omia aikojaan —
MIKKO
Loppuiko työ sitten — vai —?
PERTTU
Loppui se — minulta.
IRJA
Mitä?
PERTTU kaivaa taskustaan rahoja
Tässä on minun viimeinen palkkani tehtaalta —
LYYLI ihmetellen
Viimeinen?
PERTTU antaa rahat Irjalle
Tuossa! Syö säästäen savea! Ei tiedä koska taas uutta rahaa ansaitsen.
IRJA
Mitä ihmettä tämä merkitsee?
PERTTU rauhallisesti, mutta katkerasti
Olen erotettu — ajettu tieheni —
IRJA
Minkätähden?
MIKKO
Mistä syystä?
LYYLI
Eihän vaan minun ja Antin asian vuoksi? —
IRJA
Ei isä tiedäkään —
PERTTU
Tiedän minä senkin. Antilta kuulin. Ja Simunalta kuulin, että meidät tahdotaan mannultakin manata. — Onnettomuudet eivät tule koskaan yksinään. Ne ajavat toinen toistaan kuin pakojänikset.
MIKKO
Mutta eihän se voi olla tämän Lyylin jutun tähden — tämä Pertun erottaminen —
PERTTU
Ei. Sen eilisen kokouksen tähden —
MIKKO
No, sitä minä heti ajattelin, kun insinööri kävi tätä niemenkärkeä ostelemassa —
PERTTU katkerasti
Minä järjestelen sopimattomia kokouksia, ja villitsen työväkeä. Siitä tehtaan rauha häiriintyy —
IRJA
Niinkö he sanoivat?
PERTTU
Sinnepäin ne viittailivat —
LYYLI suuttuneesti
Mutta ihmisten rauha ei häiriinny väkivallantöistä ja raakuuksista — niitä kyllä saadaan harjottaa meitä kohtaan.
PERTTU innostuen
Juuri niin Anttikin sanoi —
LYYLI
Kenelle?
PERTTU
Tehtaan herroille.
IRJA menee sohvalle Lyylin viereen, istuu
Mitä tästä nyt sitten tulee! Kai Anttikin nyt erotetaan — ja mihinkäs yksistään minun palkkani riittää. — Muistaako isä mitä äitivainaja usein sanoi, ettei saa onneaan rakentaa kapitalistien turviin — ja tässä nyt ollaan.
PERTTU
Niin sanoi. Äitisi oli suuresta kaupungista — oli nähnyt enemmän kuin me täällä korvessa. (Synkästi.) Käänne kai tässä nyt tulee — elämän käänne — (huokaa ja katsoo harhailevasti tupansa seiniä.) Asunnostakin ajavat —
MIKKO
Siihen ei tehtaan valta yletä.
PERTTU pää painuu
Kyllä se ylettää. Ei mikään voi kapitaalin valtaa rajoittaa.
MIKKO
Kyllä vaan tässä rajoittaa — omistusoikeuden valta. Pakolla he eivät saa minulta ainuttakaan multalapiollista. Minä en rupea juonien ja koston kätyriksi.
PERTTU nousee ihastuneena
Kiitoksia Mikko! (Menee ja ottaa Mikkoa kädestä.) Tuhansia kiitoksia, isäntä!
MIKKO häveliäästi
Mitäs kiittämistä siinä. — Yhdessä olemme täällä korven kolkassa pyrkineet onnettomuudestamme. Nytkö sitten rupeaisimme eri köyttä vetämään, kun tämä maatunut maaperä alkaa liikuskella onnellisempia aikoja kohti —
PERTTU huokaa raskaasti
Onnellisempia — niin! (Menee istumaan entiselle paikalleen.) Ilman toimeentuloa ja — ilman työtä!
IRJA arasti
Isä! Olethan sinä ennenkin kestänyt —
MIKKO
Ja kestänyt paljon vaikeampien aikojen yli — saanut, ympäristön raittiiksi ja avannut viljelysvainion nuorison toiminnalle —
PERTTU innostuneena, aivan kuin unohtaen nykyisen hetken
Niin, se oli toista se — se oli ihanaa työtä — se oli taistelua omia paheitamme vastaan, ja oman nousumme hyväksi — mutta tämä — tämä on taistelua jättiläisen kanssa — taistelua ulkopuolella itseämme. (Masentuneena.) Ei, ei! Tässä taistelussa emme liikahda hiuskarvaakaan eteenpäin — (pää painuu käden varaan) tuskin pysymme paikoillammekaan — painumme ehkä sinne mistä — kerran lähdettiin.
ANTTI tulee nopeasti ja kiihtyneenä
No, sitä myöten on selvä peli! — Kas! Isäntäkin on täällä. (Menee tervehtimään.) Terveeksi!
MIKKO!
Terve, terve! No, mikä nyt on selvä?
ANTTI hauskasti
Koko jauhovellistä laski sakka pohjaan, ja pinnalle jäi selvä vesi.
LYYLI
Mitä sitten tapahtui — kuule —?
ANTTI ottaa tuolin uunin eteen ja istuu
Sitten tapahtui vaan pelkkiä hauskoja asioita. (Sytyttää tupakan.) Minä jätin mestarin nurkkaan kuuntelemaan mesiäisiä — ja kiirehdin sinun jälkeesi —
LYYLI Antin hyväntuulen tartuttamana
Minä en uskaltanut taaksenikaan katsoa — minä vaan juoksin —
ANTTI
Ja keveästi ja kauniisti juoksitkin —
TOISET hymyilevät.
LYYLI
No, kerro nyt asioista!
ANTTI
Minä menin taas rautasorvini ääreen —
LYYLI
Miten sinä satuit tulemaan sinne varastoon?
ANTTI
Olisin vielä sanonut sinulle jotakin — näin sinun menevän konttooriin ja tulin perässä. Ihmettelin — mitä sinä siellä —
LYYLI harmilla
Narrasi minut katsomaan uusia paperimalleja —
IRJA
Entä sitten — kun olit mennyt työhön?
ANTTI
Mestari toi minulle jonkun mutterin tai laakerin — mikä lie ollut — korjattavaksi. Minä käskin viedä pajaan. Hän sanoi, ettei ole seppää ennen huomisaamua — että isä on erotettu — sanoi, että korjaus pitää olla valmis puolen tunnin kuluttua — se tarvittiin muka Heljon paperikoneeseen —
PERTTU
No, korjasitko?
ANTTI
Minä menin Heljon luo kysymään mikä hänen konettaan vaivasi —
LYYLI
No?
ANTTI
Ei mikään. Kone kävi että sähkökipunat hyppelivät — (Nauraa.) Ja kaikki aremmat varakappaleet olivat käyttämättä.
PERTTU
Entä sitten?
ANTTI
Menin työtäni jatkamaan ja annoin mestarin mutterin levätä rauhassa.
MIKKO
Minä jo arvaan mikä sitten tuli.
ANTTI nyykähyttää päätään
Hm! Sitten tuli mestari takaisin — insinööri mukanaan. Molemmat katselivat vähän aikaa sekä minua että mestarin tuomaa kojetta — ja insinööri kysyi miksi en ole sitä korjannut. Minä sanoin, että näkeehän sen — että se ensin tarvitsee pajaa — eikä Heljon kone tarvitse mitään muuta kuin rasvaa — ja että Heljo hoitaa sen itse.
IRJA
Mitäs insinööri siihen?
ANTTI
Sanoi, ettei minun asiani ole arvostella tehtaan tarpeita. Minä sanoin, ettei olekaan, mutta että yksi massakivistä ei ala pyöriä kello kuudelta ellei työn alla oleva akseli ole valmiiksi sorvattu —
PERTTU
Se oli oikein sanottu — ja pätevä syy —
ANTTI naurahtaa
Niin sitä luulisi! Insinööri sanoi, ettei se kuulu minuun jos alkaa tai ei — ja kutsui konttooriin.
TYYLI
Mitä sinä siellä?
ANTTI
No, arvaat kai sen.
PERTTU kauhistuen
Erotettiin?
ANTTI
Potkittiin pellolle oikein kohteliaasti, ja maksettiin vielä irtisanomisajaltakin palkka kouraan.
LYYLI
Hävytöntä!
IRJA
Hyvä isä!
ANTTI kaivaa rahat taskustaan ja antaa Irjalle
Tuossa sisko! Emännöi tarkasti, että kestää jonkun aikaa! (Hymyilee reippaasti.) Ettei heti tarvitse panna hampaita naulaan.
LYYLI
Tämä vasta on hävytöntä! Ei se ole sen mutterin tähden — se on minun tähteni —
ANTTI nauraa
Se on sentähden, että mestari sai kuunnella mesiäisiä. Mutterihan oli ainoastaan pieni välikappale »herran» kädessä.
LYYLI väkisinkin naurahtaen
Kyllähän sinä osaat — nauratat — vaikka ei ole vähintäkään syytä nauruun.
PERTTU hivelee kädellään otsaansa
Ei! Kyllä tässä hymy hyytyy —
MIKKO vakavasti
Johan nyt aivan on astuttu ennen polkemattomille poluille —
ANTTI heittää tupakkansa uunin eteen
On — sotapoluille. Näitä kuuluu käytävän suuressa maailmassa paljon — tällaisia sotia.
MIKKO nousee
Aina on ihmisyyden puolesta saatu olla sotisovassa — milloin sisäisiä — milloin ulkonaisia vihollisia vastaan — mutta — tällaista räikeyttä —
PERTTU masennuksissa
Joko isäntä nyt menee? (Nousee raskaasti.) Niin — niin! Onnettomuutta ei ole hauska katsella — ihan silmästä silmään —
MIKKO surumielisesti
Onhan minullakin ollut — omat onnettomuuteni — ja olen niitä katsellut suoraan silmäterään. — En minä onnettomuuden outouden vuoksi täältä lähde, mutta tehdäkseni tässä asiassa velvollisuuteni — sen mikä minun osakseni on sattunut —
ANTTI nousee
Mikä se on?
MIKKO
Lupasin puolen tunnin kuluttua antaa insinöörille vastaukseni tämän teidän maapalstan myymisestä tehtaalle —
ANTTI
Myydäänkö tämäkin tehtaalle?
MIKKO vakavasti
Ei! Sitä ei myydä! Aion nyt mennä siitä ilmottamaan.
ANTTI ottaa Mikkoa kädestä, yksinkertaisesti
Siskoni — ja vanhan isäni puolesta kiitän teitä! — Eihän se ihmisyys sentään ole maan päältä kadonnut —
HUIKARI tulee arkana vilkuillen ympärilleen.
LYYLI hypähtää ylös
Mestari täällä!
ANTTI kääntyy nopeasti
Huikari! (Ankarasti.) Mitä te täällä teette?
PERTTU rauhoittavasti
Antti! Anna minun — minä olen tämän asumuksen isäntä — (Astuu tulijaa kohti).
ANTTI mutisee tytöille, siirtyessään pöydän luo
Vielä tuo roisto —
PERTTU
Onko Huikarilla jotakin asiaa meille?
HUIKARI
Hyvää iltaa ensin taloon.
ANTTI ei voi hillitä itseään
Hyvääkö?
PERTTU Antille
No, no, no! (Huikarille.) Iltaa, iltaa! (jää odottamaan, kysyvästi.) No?
HUIKARI
Olisihan minulla asiaa — noitten sattuneitten tapausten johdosta. Minun mielestäni niissä oli osaksi väärinymmärrystäkin — ja osaksi äkkipikaisuutta —
PERTTU
Minunko suhteeni?
LYYLI
Vai minua kohdanneessa roistomaisuudessako?
ANTTI
Tai minun erottamisessaniko?
PERTTU rauhoittavasti
No, no! Ei kaikki yht'aikaa. (Huikarille.) Minä tahtoisin vain ensin tietää tämän käyntinne tarkotuksen. Tahdotteko te antaa vain selityksiä tapahtumista tai — olisiko aikomus sovitteluilla saada asiat järjestymään?
HUIKARI
Olisin halukas sekä selittämään että järjestämään ne.
ANTTI äkkiä
Onko Heljo seisauttanut koneensa?
HUIKARI
Ei, mutta hän otti yövuoron käyttäjän etulaisekseen ja poistui —
ANTTI riemuiten
Niin, no, arvaa sen, että mestari nyt tahtoo — järjestää asiat —
PERTTU Antille
Älähän nyt sotke! Mitä ihmettä se tähän kuuluu?
ANTTI
Se kuuluu niin paljon, että konesalin yövuoron väki on kutsuttu koolle nyt ennen kuutta — sana on jo kiertänyt ympäri kylää — ja päivävuorolaiset kokoontuvat kello seitsemän kaiken muun työväen kanssa. (Ylpeästi Huikarille.) Me rohkenemme näin kaikki paljastaa, sillä meillä ei ole mitään salattavaa — me pelaamme avonaisilla korteilla. Ja nyt mestari on täällä hieromassa sovintoa, kun isännistö huomaa astuneensa muutaman askeleen syrjään — liian lähelle ojan reunaa.
HUIKARI pehmeästi
Niin — en minäkään salaa, että olen täällä sovintoa varten, sillä tuo työväen kiihoitus, joka nähtävästi on saanut erityisen sysäyksen tämänpäivän tapauksista, voi olla hyvin turmiollinen —
PERTTU
Kenelle?
HUIKARI
Tietysti — työväelle —
ANTTI
Mutta ei teille?
HUIKARI yskäsee
Jos tahdotte, niin sanokaamme — tehtaalle kokonaisuudessaan — mainitsematta ketään yksilöä erityisesti.
PERTTU
No, minkälainen se sovinto olisi tämän huoneen väkeen nähden?
HUIKARI
Nämä molemmat erottamiset voitaisiin peruuttaa — voitaisiin huomisesta asti asettua entiselleen sillä ehdolla, että seppä ei hangottele vastaan tämän maapalstan myymistä tehtaalle —
MIKKO astuu uunin varjosta niin paljon esille, että tulee Huikarin näkyviin
Tämä ei ole mikään ehto, josta voisi puhua. Sepällä ei ole tähän maapalstan myymiseen myöntävää eikä kieltävää oikeutta. Se oikeus on yksin minulla. Ja minä en myy. Aioin juuri lähteä tuomaan siitä sanaa tehtaalle, mutta nythän mestari voi sen tehdä yhtähyvin.
HUIKARI yskii
Mutta seppä on kuitenkin vaikuttanut —
MIKKO
Ei ole.
HUIKARI
Hänen pitäisi kehottaa isäntää —
MIKKO ankarasti
Oletteko te järjiltänne, mies? Tai pidättekö minua holhouksen alaisena?
HUIKARI yskii
No, tästä asiasta saatte sitten te — asianomaiset toiste lähemmin keskustella —
PERTTU
Tämäkö vaan oli —?
HUIKARI
Ei. Tärkein on se, että te palaatte rauhallisesti työhönne ja estätte ja lopetatte kaiken kiihotuksen ja alkaneet kokoukset —
ANTTI naurahtaen
On niissä kokouksissa muitakin kuin nämä asiat. Nämä vain jouduttivat tapausten kulkua. Paha työnsi hyvän liikkeelle ja —
HUIKARI
Minä kernaammin keskustelisin sepän kanssa —
ANTTI
Sen kyllä uskon.
HUIKARI välittämättä Antista
— ja tahtoisin nyt kysyä — suostutteko —
PERTTU epävarmana
Minä en tiedä — minusta tuntuu vaikealta —
ANTTI astuu päättävästi isänsä ja Huikarin väliin
Anna anteeksi, isä! Mutta minun täytyy nyt asettua sinun oikeuksiisi — ja puhua meidän kaikkien puolesta —
PERTTU väistyy, masentuneena
Enhän minäkään tässä vastaan ole kai ollut —
IRJA nopeasti
Istu nyt, isä! Ja kuullaan mitä Antti sanoo.
PERTTU istuu
Kuullaan, kuullaan —
ANTTI Huikarille
Mitä ehtoja teillä on — (viittaa Lyyliin) — hänen suhteensa?
HUIKARI yskii
Eihän häntä ole erotettu —
LYYLI
Mutta minä olen eronnut-—
ANTTI
Hän itse eroaa teidän hävyttömän käytöksenne johdosta —
HUIKARI
Vallan väärinkäsitystä!
LYYLI hypähtää ylös
Soo!
ANTTI
Ja Koiviston Maijun juttu oli myös väärinkäsitystä — niinkö?
HUIKARI kiivaasti
Eihän se tähän kuulu — ei pidä sotkea —
ANTTI kohottaen ääntään
Minä sotken nyt asiat sillä tavalla, että me emme suostu mihinkään teidän ehtoihinne, vaan asetamme omamme teille. Ja yksi niistä on se, että teidät pitää erottaa ennenkun me suostumme ollenkaan mihinkään keskusteluihin.
HUIKARI yrittää naurahtaa
No, sitten ei tullut sovintoa —
ANTTI
Ei! Eikä tule. Me olemme päättäneet ruveta valvomaan ihmisoikeuksiamme — (vielä kovemmin) — työnoikeuksia — ja estämään sen, ettei kaikellaiset rappeutuneet hylkiöt saa levittää kurjuutta meidän keskuuteemme — ja pilata meiltä työn iloa —
HUIKARI purren hammasta
Sinä hävytön! Vastaatko sinä —?
HELJO tulee suurella riemulla
Hurraa! (Pysähtyy nolona).
ANTTI Huikarille
Vastaan minä kaikesta mitä sanon tuollaisesta miehestä. Heljo! Avaa ovi!
HELJO avaa oven.
ANTTI hauskasti
Mestari tekee hyvin ja käyttää reikää hyväkseen — eikä katso taakseen!
HUIKARI polkasee jalallaan ja menee muristen
HELJO sulkee oven, sylkäsee
Mitä tuo täällä teki?
ANTTI
Oli synninpäästöllä. — Mutta mitäs sinä äsken luikkasit tullessasi?
HELJO
Nyt kokous hyväksyi kaikki ponnet.
ANTTI terävästi
Ja lisäksi mestarin erottamisvaatimuksen?
HELJO
Tietysti. Ei ainoakaan edes epäröinytkään.
MIKKO iloisesti
No, Perttu, ole mielissäsi! Kaikki hyvä ei ole hukkunut maan päältä.
PERTTU
Mutta se jättiläinen — se —
ANTTI
Olkoon vaikka vielä mahtavampi — mutta me pienet yhdymme yhdeksi —
HELJO innostuneesti
— ja muodostamme vielä valtavamman voiman.
ANTTI taputtaa hellästi isäänsä olalle
Sinä olet täyttänyt tehtäväsi ja tehnyt työsi. Nyt alkaa meidän vuoromme.
LYYLI juoksee Mikon luo
Kuule, eno! Minäkin huomaan, että meidän nuorten on astuttava nyt teidän tilallenne.
HELJO menee Irjan luo
Niin! Meidän kaikkien.
PERTTU melkein kuin itsekseen
Aika menee — toinen tulee —
ANTTI intoa säteillen
Älä sure, isä! Vaan iloitse meidän kanssamme! Etkö huomaa, että korpi liikkuu?
HELJO innostuneena
Niin — korpi liikkuu!!'