- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan ahava yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Epävarma on oletus sanueen germaaninen-peräisyydestä; pohjimmiltaan se voi olla onomat. alkuperää.
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | ahhāva ’kuiva tuuli; kuivatuulinen’, ahavoja ’ahavoida’ |
|---|---|
| karjala | ahava, ‑o, ahva ’kuiva, voimakas, kylmä ja pureva (kevät)tuuli tai ‑ilma’, ahavas ’ahavan purema, sierettymä esimerkiksi suupielessä ja silmissä’, ahavoija ’tuulla purevasti; kuivattaa tuulessa; sierettää’, ahavoit(t)uo ’(ihosta) ahavoitua’ |
| lyydi | ahav(o), ahvo ’kylmä, tuulinen sää’, ahavoita ’kuivata tuulessa (lihaa)’ |
| vepsä | ahau (g. ahavon) ’(kevät)tuuli’, ahavoita ’kuivata tuulessa’, ahavoitšetada ’antaa kuivua tuulessa (päivänpaisteella)’ |
| vatja | ahava, ahe̮lme̮ ’ahava, kuiva tuuli’ |
| viro | murt. ahav (g. ‑a), ahe ’kuiva, kolea, ihoa sierettävä (tuuli)’, aho, ahatuul (Wied) ’kuiva, kylmä tuuli’, kõue aha, ahapilv ’ukkospilvi’, tuule ahad ’ohuet tuulessa kulkevat pilvet’. |
suomi → pohjoissaame āfe ’rusketus’, āfaiduvvât ’ahavoitua, ruskettua’.