ah­va­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. kuivata, päivettää, sierettää
  2. ahnehtia, ahmia

Etymologia

1ahvata1 – kuivata, päivettää, sierettää

Sanakirjassa
Murteellinen muoto, käsitellään sanan ahava yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Epävarma on oletus sanueen germaaninen-peräisyydestä; pohjimmiltaan se voi olla onomat. alkuperää.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenahhāva ’kuiva tuuli; kuivatuulinen’, ahavoja ’ahavoida’
karjalaahava, ‑o, ahva ’kuiva, voimakas, kylmä ja pureva (kevät)tuuli tai ‑ilma’, ahavas ’ahavan purema, sierettymä esimerkiksi suupielessä ja silmissä’, ahavoija ’tuulla purevasti; kuivattaa tuulessa; sierettää’, ahavoit(t)uo ’(ihosta) ahavoitua’
lyydiahav(o), ahvo ’kylmä, tuulinen sää’, ahavoita ’kuivata tuulessa (lihaa)’
vepsäahau (g. ahavon) ’(kevät)tuuli’, ahavoita ’kuivata tuulessa’, ahavoitšetada ’antaa kuivua tuulessa (päivänpaisteella)’
vatjaahava, ahe̮lme̮ ’ahava, kuiva tuuli’
viromurt. ahav (g. ‑a), ahe ’kuiva, kolea, ihoa sierettävä (tuuli)’, aho, ahatuul (Wied) ’kuiva, kylmä tuuli’, kõue aha, ahapilv ’ukkospilvi’, tuule ahad ’ohuet tuulessa kulkevat pilvet’.

suomi → pohjoissaame āfe ’rusketus’, āfaiduvvât ’ahavoitua, ruskettua’.

2ahvata2 – ahnehtia, ahmia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan ahvakas yhteydessä
Vastineita
karjala, vepsä, viro
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalaahvakko, ahvatta ’ahnas, innokas’, ahvastoa ’ahnehtia’
vepsäahvak ’ahnas, kärkäs’
viroahvatada, murt. avatada ’vietellä, houkutella’, ahvates, ‑is ’syötti’, eteläviro ahvitada ’ahmia; ahnehtia’ ovat s.v. ahma1 mainittujen ahmakka, ahmatti, ahmata jne. sanojen rinnakkaismuotoja

. Niihin voivat etym. liittyä mp. esitetyt saame ‑sv-:lliset asut (eteläsaame vuösjvies jne.).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ahvata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ahvata