ai­ne­ke

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. (kengän)nauha, remmi; (tupen; miekan) kannike; korvake, silmus

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan aina yhteydessä
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Vastineita
viro

Lähtökohta: Sanaa on arveltu germaaninen lainaksi (germaaninen *ainia-, ainio-, vertaa muinaisnorja einir, nykynorja eine, nykyruotsi en(e)trä, murt. ain ’kataja’ jne.; katajankuoresta punottiin ennen köyttä).

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

viroain, aen (g. ‑a) ’verkon paulojen päässä olevat nuorat tai silmukat, joilla verkko sidotaan jadaksi tai nuotaksi’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Aineke. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/aineke