Asiasanasto.fi

aino

erisnimi, substantiivi

/ˈɑi̯no/

Merkitykset

  1. 1.(rinnakkainen kirjoitusasu sanasta ainu) ainun kieli
  2. 2.(rinnakkainen kirjoitusasu sanasta ainu), ainut, kansa Pohjois-Japanissa

Esimerkkilauseet

Jumalaisen aino poika, Kiesuksen käpeäkäsky, Luojan luonnepalkkalainen, ei voinut päivättä elellä — kysyi Luojalta luvaista, Jumalalta itseltähän.

Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto

Aino-kultani, pieni pääskyni, pieni sirkku... rukoillaan yhdessä, heitetään huolemme taivaallisen Isän huomaan ja Vapahtajamme, joka voi puhdistaa veriruskeat synnit...

Maila Talvio, Silmä yössä

Peirce kuitenkin esittää, ettei välittömän kokemuksen tasolla ole mielekästä puhua sen enempää varmuudesta kuin epävarmuudesta: Suora kokemus ei ole sen enemmän varmaa kuin epävarmaa, koska se ei affirmoi mitään - se ainostaan " on ".

Wikipedia: Charles S. Peirce

Esiintymistiheys

58 774 esiintymää, 22.4 / milj.

Suomi24
22.6
Sanomalehdet
41.4
Aikakauslehdet
42.4
Wikipedia
22.6
Reddit
4.4
Tekstitykset
2.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

Nominatiiviaino
Genetiiviainon
Partitiiviainoa
Essiiviainona
Translatiiviainoksi
Inessiiviainossa
Elatiiviainosta
Illatiiviainoon
Adessiiviainolla
Ablatiiviainolta
Allatiiviainolle
Abessiiviainotta

Riimit

-ɑino

Kaikki riimit