ai­no

erisnimi, substantiivi/ˈɑi̯no/
Jaa

Merkitykset

  1. (rinnakkainen kirjoitusasu sanasta ainu) ainun kieli
  2. (rinnakkainen kirjoitusasu sanasta ainu), ainut, kansa Pohjois-Japanissa

Esimerkkilauseet

Jumalaisen aino poika, Kiesuksen käpeäkäsky, Luojan luonnepalkkalainen, ei voinut päivättä elellä — kysyi Luojalta luvaista, Jumalalta itseltähän.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
— Aino-kultani, pieni pääskyni, pieni sirkku... rukoillaan yhdessä, heitetään huolemme taivaallisen Isän huomaan ja Vapahtajamme, joka voi puhdistaa veriruskeat synnit...
— Maila Talvio, Silmä yössä
Peirce kuitenkin esittää, ettei välittömän kokemuksen tasolla ole mielekästä puhua sen enempää varmuudesta kuin epävarmuudesta: Suora kokemus ei ole sen enemmän varmaa kuin epävarmaa, koska se ei affirmoi mitään - se ainostaan "on".
— Wikipedia: Charles S. Peirce

Esiintymistiheys

58 774 esiintymää · 22.4 / milj.

Suomi24
22.6
Sanomalehdet
41.4
Aikakauslehdet
42.4
Wikipedia
22.6
Reddit
4.4
Tekstitykset
2.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviaino
Genetiiviainon
Partitiiviainoa
Essiiviainona
Translatiiviainoksi
Inessiiviainossa
Elatiiviainosta
Illatiiviainoon
Adessiiviainolla
Ablatiiviainolta
Allatiiviainolle
Abessiiviainotta

Riimit

-ɑino

Kaikki riimit

Lähteet