ai­no

erisnimi, substantiivi/ˈɑi̯no/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ai-no (2 tavua) · 4 kirjainta · Suomen kielen 3 617. yleisin sana

Merkitykset

  1. (rinnakkainen kirjoitusasu sanasta ainu) ainun kieli
  2. (rinnakkainen kirjoitusasu sanasta ainu), ainut, kansa Pohjois-Japanissa

Esimerkkilauseet

Jumalaisen aino poika, Kiesuksen käpeäkäsky, Luojan luonnepalkkalainen, ei voinut päivättä elellä — kysyi Luojalta luvaista, Jumalalta itseltähän.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Kanslianeuvos, joka ei kyllä tunne Anttia, voi kertoa Ainolle, että sairaalassa on senniminen kummallinen potilas, ja Aino voi siitä arvata.
— Eino Railo, Valittu kansa ja luvattu maa
Se ei vaikuttanut ainostaan renessanssin taiteeseen, vaan muutti käänteentekevästi koko länsieurooppalaista taidetta.
— Wikipedia: Perspektiivi

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan aino lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Tästä toisesta avioliitosta on syntyisin loistelias kirjailijamme Aino Kallas.
— Arvid Järnefelt, Vanhempieni romaani
Aino-Kaisa Saarinen oli neljäs parikymmentä sekuntia Johaugille hävinneenä.
— Wikipedia: Therese Johaug
Artekin perustivat Maire Gullichsen, Alvar Aalto, Aino Aalto ja Nils-Gustav Hahl.
— Wikipedia: Artek
Riippuihan siitä koko hänen tulevaisuutensa, hänen isänmaansa menestys, hänen armaan Ainonsa onni.
— Matti Kurikka, Pilven hattaroita I

Etymologia

1aino2 – verkon paula

Sanakirjassa
Käsitellään sanan aina yhteydessä
Vastineita
viro

Lähtökohta: Sanaa on arveltu germaaninen lainaksi (germaaninen *ainia-, ainio-, vertaa muinaisnorja einir, nykynorja eine, nykyruotsi en(e)trä, murt. ain ’kataja’ jne.; katajankuoresta punottiin ennen köyttä).

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

viroain, aen (g. ‑a) ’verkon paulojen päässä olevat nuorat tai silmukat, joilla verkko sidotaan jadaksi tai nuotaksi’.

Samaa juurta olevia sanoja

2aino3 – ainu

Alkuperä
Variantti

Variantti sanasta ainu ’ainujen kieli ja kansa’ ← ainun ainu ’ainujen kieli ja kansa; ihminen’.

3Aino1 – henkilönnimi

Alkuperä
Lainasana (germaaninen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan ainoa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro, liivi

Lähtökohta: ← germaaninen, vertaa gootti ainaha m., ainoho f., muinaisyläsaksa einac, muinaisalasaksa eli muinaissaksi ēnag, muinaisnorja einga, muinaisruotsi enge jne. ’ainoa’, johd. sanasta gootti ains, anglosaksi ān, englanti one, muinaisnorja einn, muinaisruotsi en, æn, nykyruotsi en jne. ’yksi’.

saame aiˈdnâ-, aiˈdno ’ainoa’ luultavasti suomi välityksellä saatu laina eikä suoraan ← germaaninen (skandinaavinen). itämerensuomi sanan balttilainen alkuperääkin on oletettu. — Erisnimen Aino on Lönnr tehnyt Kalevalaan karjala kansanrunotoisintojen säkeen Anni tytti, aino tytti jälkiosassa olevasta sanasta aino ’ainoa’.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenainava, ‑o ’ainoa’
karjalaaino, ainova, ain(uh)ut, ainukaine jne.
lyydiainag(o), ainog, ain(u)oi
vatjaainago, aine̮go, (vatjan Kukkosin murre) ainukaz
viroainus, ainukene, murt. ainav, ainuv
liiviāinagi ’sama merkitys’

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

58 774 esiintymää · 22.4 / milj.

Suomi24
22.6
Sanomalehdet
41.4
Aikakauslehdet
42.4
Wikipedia
22.6
Reddit
4.4
Tekstitykset
2.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

Yleisimmät: ainoa 68 % · aino 26 % · ainon 3 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑino

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Aino. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/aino