ai­nu

substantiivi/ˈɑi̯nu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ai-nu (2 tavua) · 4 kirjainta · Suomen kielen 2 270. yleisin sana

Merkitykset

  1. ainun kieli, Hokkaidon saarella Japanissa puhuma isolaattikieli (kielitunnus: ain)
  2. ainut Japanissa Hokkaidon saarella elävä etninen vähemmistö

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Joku neitonen huomaa kuitenkin, ettei minulla ole ainuttakaan kimppua.
— Kaarle Halme, Arkadia
Hän muistavi ainutta poikaansa, joka eksyvi mailmassa.
— G. J. Ramstedt, Raittius-runoja
Myös suomalaisilla, unkarilaisilla, fidžiläisillä, ainuilla ja jorubilla on omissa luomiskertomuksissaan piirteitä maansukeltajaluomisesta.
— Wikipedia: Luomiskertomukset

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan ainu lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Japanilaisilla ainuilla on käytössään vigesimaalijärjestelmä.
— Wikipedia: Vigesimaalijärjestelmä
Tällöin syntyi myös ajatus ainun kielen kuulumisesta indoeurooppalaisiin kieliin.
— Wikipedia: Ainun kieli

Etymologia

1ainu1 – ainoa

Alkuperä
Lainasana (germaaninen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan ainoa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro, liivi
  1. suomiainoa
  2. germaaninenvertaa gootti ainaha m., ainoho f., muinaisyläsaksa einac, muinaisalasaksa eli muinaissaksi ēnag, muinaisnorja einga, muinaisruotsi enge jne. ’ainoa’, johd. sanasta gootti ains, anglosaksi ān, englanti one, muinaisnorja einn, muinaisruotsi en, æn, nykyruotsi en jne. ’yksi’

saame aiˈdnâ-, aiˈdno ’ainoa’ luultavasti suomen välityksellä saatu laina eikä suoraan ← germaaninen (skandinaavinen). itämerensuomalaisen sanan balttilainen alkuperääkin on oletettu. — Erisnimen Aino on Lönnr tehnyt Kalevalaan karjala kansanrunotoisintojen säkeen Anni tytti, aino tytti jälkiosassa olevasta sanasta aino ’ainoa’.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenainava, ‑o ’ainoa’
karjalaaino, ainova, ain(uh)ut, ainukaine jne.
lyydiainag(o), ainog, ain(u)oi
vatjaainago, aine̮go, (vatjan Kukkosin murre) ainukaz
viroainus, ainukene, murt. ainav, ainuv
liiviāinagi ’sama merkitys’

Samaa juurta olevia sanoja

2ainu2 – ainut ’eräs Pohjois-Japanissa elävä kansa’; ainu ’em. kansan kieli’

Alkuperä
Kansainvälinen sana

Lähtökohtana lähinnä ainun ainu ’ainujen kieli ja kansa; ihminen’.

Käännökset

  • engl.Ainu
  • ruotsiainu
  • esp.ainu
  • viroainu keel

Englanninkieliset vastineet

  • Ainu

Esiintymistiheys

111 117 esiintymää · 42.3 / milj.

Suomi24
49.3
Sanomalehdet
18.3
Aikakauslehdet
8.3
Wikipedia
13.0
Reddit
25.4
Tekstitykset
11.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

Yleisimmät: ainut 86 % · ainutta 11 % · ainua 1 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑinu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ainu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ainu