ais­ti­va

adjektiivi, verbi
Jaa

Johdettu sanasta: aistia

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. tunteva ja tietoinen tai fyysisiä aistimuksia omaava

Synonyymit ja vastakohtasanat

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

En siis ole ainoastaan aistiva ja vaikutuksenalainen olento, vaan myös toimiva ja järjellinen olento, ja sanokoon filosofia mitä tahansa, rohkenen omistaa itselleni kunnian osata ajatella.
Jean-Jacques Rousseau, Émile eli Kasvatuksesta
Hänelle oli mielikuvituksensa helliminen salaperäisillä asioilla rakasta, ja hurmaantuneesti hän Lääkärin uskonnon toisen osan alkusivuilla pohtii ystävyyden mysteriaa, yhtä sielua kahdessa ruumiissa; mutta nähtävästi rakkaus ja ystävyys olivat hänellä vain vivahduksia siitä yleislaatuisesta sydämellisyydestä, jota hän ulotti kaikkiin aistivan elämän muotoihin, »paholaista» ja »joukkoa» lukuunottamatta, sulkien myötätuntonsa piir
Thomas Browne, Lääkärin uskonto
Kaikilla muilla yksinkertaisilla monadeilla on kaksi perusominaisuutta, ravitseva ja aistiva, kun taas joillakin on myös muisti.
Wikipedia: Monadologia

Englanninkieliset vastineet

  • sensate
  • sentient

Lähteet