- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan aivan yhteydessä
- Vanhin tieto
- Raamattu, 1642
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro
Lähtökohta: joko ? ← arjalainen, vertaa muinaisintia ēva ’(aivan) niin; ainoastaan’, avesta aēva- ’yksi, yksinäinen, ainoa, eräs, joku’, aēvā̆ ’niin’, muinaispersia aiva jne.
taiv.-muotoja sanasta aiva (a., Agr »aijua hywuyys»; vanh. kiel. 1700-luvulle) ’pelkkä, paljas; yksinomainen, (adv. Hemm 1616; nykymurt. vain Etelä-Pohjanmaa) aivan’
tai ← germaaninen *aiwa-, vertaa gootti aiws ’pitkä aika, ikuisuus, tämä aika, maailma’, aiv ’joskus’, muinaisnorja ǽ ’aina (myös vahvistussanana); joka tapauksessa’. Katso myös aivina.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | aivan (? ← suomi), aiven, aivoin ’aivan’ |
|---|---|
| karjala | aivan ’sama merkitys’, aiven, aivin ’sama merkitys; aina’, aivein ’aina’ |
| lyydi | aivan ’aivan’, aivin ’aina’ |
| vatja | aivā, aivō, (vatjan Kukkosin murre) aivōn ’aivan, erittäin’ |
| viro | aeva, aiva ’ihan, aivan, kokonaan, vain’ |
(suomi → pohjoissaame âivĕ (eteläsaame piitimensaame luulajansaame koltansaame) ’vain, aivan, täysin jne.’; vanhempi laina on ehkä piitimensaame āipan, pohjoissaame āibâs, inarinsaame aaibas ’aivan, kokonaan’)