alkuheitto
substantiivi/ˈɑlkuˌhei̯tːo/al-ku-heit-to (4 tavua) · 10 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- (vanhentunut)kirjaimen, äänteen tai tavun pois jättäminen tai katoaminen sanan alusta
Esimerkkilauseet
Maria Timofejevna, joka oli irroittanut tanukkansa nauhat ja punehtunut, moitti vastapelaajatansa Gedeonovskia, joka, hänen sanainsa mukaan, ei osannut alkuheittoa.Tiivas eli Tiiva, josta merkityksetön Kiiva on alkusoinnun vaikutuksesta vääntynyt, ei ole muuta kuin alkuheiton kautta typistynyt Hero-tiias, samoinkuin Kiia.Peli aloitetaan toisen joukkueen alkuheitolla keskipisteestä.Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-eitːo
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Alkuheitto. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/alkuheitto