- Alkuperä
- Lainasana (varhaiskantagermaani: *sēja-)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan heittää yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
Lähtökohta: ← varhaiskantagermaani *sēja- ~ sēje- ’kylvää’, vertaa indoeurooppalainen *sē(i)- ’lähettää pois, heittää, pudottaa; kylvää’.
Epävarman selityksen mukaan varhaiskantasuomi *šej-ttä-
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | heittǟ ’heittää, jättää’ |
|---|---|
| karjala | heitteä ’heittää, viskata, paiskata; panna pois, riisua yltään, laskea käsistään; jättää, hylätä; lopettaa, lakata; erottaa toimesta; alentaa hintaa tai palkkaa’ |
| lyydi | heit́t́ädä, heittada ’jättää, panna kädestään jhk; laskea alas, pudottaa; riisua; lakata; hylätä, jättää pulaan; huoistaa’ |
| vepsä | heitta (prs. heitab), hītta ’ottaa pois; heittää; lakata; riisua; varastaa’ |
| vatja | eittǟ, (vatjan Kukkosin murre) heittǟ ’jättää; hylätä; heittää’ |
| viro | heita ’heittää, nakata’ |
| liivi | eitə ’heittää; luoda, poikia ennen aikojaan; ruveta, tulla (esimerkiksi kylmä, pimeä); perustaa, rakentaa’. |
suomi → pohjoissaame hæiˈtet (eteläsaame luulajansaame) ’jättää, lopettaa; hylätä’.