alkututkinto
substantiivi/ˈɑlkuˌtutkinto/al-ku-tut-kin-to (5 tavua) · 12 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- (historiallinen)valmistavien opintojen suorittamisesta saatu tutkinto, joka antoi hakukelpoisuuden yliopistoon
Esimerkkilauseet
Ensimmäisenä Pariisissa oleskelunsa vuonna oli se vähäinen työ, jota alkututkinnot lainopillisessa tiedekunnassa vaativat, jättänyt hänelle vapauden nauttia aineellisen Pariisin kaikista saatavilla olevista huvituksista.Pyydän oikeutta kiinnittämään huomionsa siihen tosiseikkaan, että tällä nuorella naisella on täytynyt olla hänen omien sanojensa mukaan tämä kirje hallussaan jo alkututkinnossa ja poliisioikeudessa.Hän suoritti alkututkintonsa 1878, mutta terveyden heikkenemisen takia ei pystynyt suorittamaan tutkintoaan loppuun.Kollokaatiot
Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan alkututkinto lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
- Substantiivit
- Verbit
Hän suoritti metsienhoitotutkinnon alkututkinnot ja käytännölliset työt.Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-utkinto
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Alkututkinto. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/alkututkinto