alp­pi­or­vok­ki

Tultuansa jonkun matkaa asemalta avasi hän autiolla tiellä myttynsä ja otti siitä mustan, sametilla päärmätyn, poimutetun hameen — saman, joka oli ollut hänellä hänen Parisiin saapuessaan — sekä pari Ploeucin musliinipäähinettä, jotka muistuttivat alppiorvokkeja.

He näyttävät uskovan, että Helena on joku kuivuuttaan kituva alppiorvokki jonka saa Erikssonin kukkakaupasta kymmenellä markalla... Annetaan tämän asian olla, veli veikkonen!