a­lu­eel­li­nen ­val­ta­mo­no­po­lisubstantiivi

1. 1.(Oikeustiede)tavanomaiseen kansainväliseen oikeuteen kuuluva käsite, jonka sisältönä on varata suvereenille l. täysivaltaiselle valtiolle yksinoikeus julkisen vallan käyttämiseen alueellaan sekä myös oikeus viime kädessä asevoimaan tukeutuen turvata alueen loukkaamattomuus.

Liittyvät sanat