an­si­oi­tu­nut

adjektiivi/ˈɑnsioi̯tunut/
Jaa
Viittaa artikkeliin

an-si-oi-tu-nut (4 tavua) · 11 kirjainta

Johdettu sanasta: ansioitua

Merkitys

  1. aktiivin perfektin partisiippi verbistä ansioitua

Esimerkkilauseet

Nuori on usein katkera, kun ansaittu menestys ei seuraakaan hänen ansioituneita tekojansa.
— Maria Jotuni, Jäähyväiset Avonainen lipas III
Niin päättyi vanhan, ansioituneen soturin kunniakas ura salamurhaan.
— Carl Grimberg, Kansojen historia 3 Vanha aika III
Tohtorin arvonimeä käytettiin lähinnä teologiassa, jossa se oli kuninkaan myöntämä, ansioituneiden piispojen ja rovastien saama, arvonimi.
— Wikipedia: Jatkotutkinto

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan ansioitunut lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Taivutustiedot

Taivutusluokka 47 (kuollut)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Vertailumuodot: ansioitunut – ansioituneempi – ansioitunein

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ansioitunut. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ansioitunut