ar­ki­sel­ta

— Älä sano sitä sillä nimellä, se kuulostaa mahdottoman ikävältä ja arkiselta.

Eilen se oli ollut työtarmon säihkyvä jalokivi; nyt se tuntui ikävän arkiselta: vain kirjoituspöytä, pari kirjesäiliökaappia, pöydällinen värikkäitä luetteloita; sisäseinät puoleksi puuta, puoleksi himmennettyä lasia; ulkoikkunat sementtiselle pihalle päin, joka oli täynnä hylättyjä vaihtovaunuja, joukossa eräs kaamea autonraunio, jonka tuulilasi oli risainen ja tahrainen.