a­sut­ta­mi­nen

substantiivi/ˈɑsutːɑminen/
Jaa

Johdettu sanasta: asuttaa

Merkitykset

  1. suunnitelmallista asuntojen ja asukkaiden sijoittamista alueelle, jossa ei entuudestaan ole merkittää asutusta
  2. IV-infinitiivi verbistä asuttaa

Synonyymit

Etymologia

asuttaa-verbistä muodostettu teonnimi

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.populating, population process, settling, settlement, colonization
  • ruotsikolonisering, kolonisation, landnam
  • saksaBesiedlung
  • ranskapeuplement
  • venäjäзаселение
  • virorahvastus, asustamine, asustus, rahvastamine

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Se johtuu siitä, että asuttaminen on tapahtunut niin myöhäiseen aikaan, että siitä on tehty tarkkoja kirjallisia merkinnöitä verokirjoihin, joita alettiin pitää 1500-luvun keskipaikkeilla.
— Ernst Lampén, Savo ja savolaiset
— Tilattoman väestön asuttaminen se on tehnyt paljon asiaa työväen mielen muuttamisessa myönteiseksi isänmaalle.
— Eino Railo, Valittu kansa ja luvattu maa
Anomuksessa hän totesi, että asuttaminen oli tärkeä erityisesti poliittisten etujen ja saaren luonnontieteellisen ja maantieteellisen tutkimisen vuoksi, ei niinkään taloudellisista syistä.
— Wikipedia: Georgi Ušakov

Englanninkieliset vastineet

  • population
  • colonisation
  • colonization
  • settlement
  • populating
  • population process
  • settling

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviasuttaminen
Genetiiviasuttamisen
Partitiiviasuttamista
Essiiviasuttamisena
Translatiiviasuttamiseksi
Inessiiviasuttamisessa
Elatiiviasuttamisesta
Illatiiviasuttamiseen
Adessiiviasuttamisella
Ablatiiviasuttamiselta
Allatiiviasuttamiselle
Abessiiviasuttamisetta

Riimit

-ɑminen

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet