can­ci­on

substantiivi
Jaa

Merkitys

  1. (Kirjallisuudentutkimus)espanjalainen lyyrinen taideruno, joka 1400-1500-luvulla rakentui useimmiten viidestä, sittemmin kahdestatoista kahdeksantavuisesta trokeisesta säkeestä.

Käännökset

  • esp.canción

Esimerkkilauseet

Entisten espanjalaisten ja provencelaisten runomittojen sijaan (II, s. 125, 250, 297, 298) Boscán rupesi käyttämään italialaisia: sonettia, canzonea (cancion), terziniä (terceto), ottava rimaa (octava rima) ja versi sciolti (versos sueltos).
— Eino Railo, Yleisen kirjallisuuden historia III
Kolmannesta teoksestansa Cancion de la verdad sencilla Burgos palkittiin vuonna 1940 Puerto Ricon kirjallisuusinstituutin palkinnolla.
— Wikipedia: Julia de Burgos