distikon

substantiivi

/ˈdistikon/

Merkitys

1.(Kirjallisuudentutkimus)erimittaisten säkeiden muodostama säepari, joka koostuu usein daktyylisesta heksametrista ja daktyylisesta pentametrista.

Heksametristä ja pentametristä yhdistetty säepari on distikon (kaksoissäe).

Epigrammin klassillinen muoto on kaksoissäe (distikon). Sitä käytettiin myöskin muihin tarkoituksiin kuin edellä mainittuihin, esim.

Teoksen runomittana on eleginen distikon, jossa joka toinen säe on heksametri ja joka toinen pentametri.

11 esiintymää, 0.0 / milj.

Suomi24

0.0

Sanomalehdet

0.0

Aikakauslehdet

0.0

Wikipedia

0.1

0.0

Tekstitykset

0.0

Taivutusluokka 5

-istikon