eh­to­na

substantiivi
Jaa
Viittaa artikkeliin

eh-to-na (3 tavua) · 6 kirjainta

Johdettu sanasta: ehto

Merkitys

  1. tarjona

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan ehto yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, ruotsinsaame
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenehtoisa (run.) ’ehtoisa’
karjalaehto: yhtä ehtuo ’yhtä joutuin’, minun ehtoh ’niin nopeasti kuin minä’, omin ehoin ’niin kuin itse haluaa’, eholla ’tarjolla’, ehtoisa ’hyvä’, ehoittoa ’tarjota, lahjoittaa, ehdottaa’

Kaukaisemmissa sukukielissä

ruotsinsaameruotsinsaame äkto ’ehdoin tahdoin, tahallisesti’, pohjoissaame ækˈto ’ehto; vapaa valintavalta, vapaaehtoisuus’, inarinsaame (vanh.) eähtu ’ehto’, pohjoissaame ekˈtui (ill., postp.) ’suhteen’, inarinsaame eäytuj, koltansaame jāuti (mon. g., adv.) ’tahallaan’ (osaksi vaikutusta suomesta)

. Epäuskottavia ovat ehto sanan johtaminen verbistä ehtää sekä sille esitetyt erilaiset germaaninen (indoeurooppalainen) originaalit.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ehtona. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ehtona