e­ri­lais­tu­ma­ton

adjektiivi/ˈeriˌlɑi̯stumɑton/
Jaa

Johdettu sanasta: erilaistua

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. sellainen, joka ei ole erilaistunut tai eritelty

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Liaaneja, pensaita tai puita; yksikotisia; kehä erilaistumaton, usein huomaamaton tai puuttuu; mesiäiset tavallisesti puuttuvat.
Wikipedia: Monimiaceae
Joskus hedelmä on marjamainen; siemenet toisinaan siivellisiä; alkio vähäpätöinen ja erilaistumaton.
Wikipedia: Kanervakasvit

Englanninkieliset vastineet

  • undifferentiated

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivierilaistumaton
Genetiivierilaistumattoman
Partitiivierilaistumatonta
Essiivierilaistumattomana
Translatiivierilaistumattomaksi
Inessiivierilaistumattomassa
Elatiivierilaistumattomasta
Illatiivierilaistumattomaan
Adessiivierilaistumattomalla
Ablatiivierilaistumattomalta
Allatiivierilaistumattomalle
Abessiivierilaistumattomatta

Lähteet