e­ri­lais­tu­a

verbi/ˈeriˌlɑi̯stuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

e-ri-lais-tu-a (4 tavua) · 10 kirjainta

Johdettu sanasta: erilainen

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. tulla luonteeltaan erilaiseksi tai eriytyä; (biologia) kehittyä uudeksi lajiksi tai muuttua kehityksen myötä tiettyyn tehtävään soveltuvaksi

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Joutsenen kynä, hengen maailman aineet, maholehmän maito, tunnemaailman aineet ja ohran jyvä sekä uuhen villa, fyysillisen maailman aineet ovat saaneet kehityskulun ahjossa lietsoutua, erilaistua, degeneroitua, ja niistä jäänyt pohjimmainen ydin on nyt jäljellä Sampoa varten.
— Willie Angervo, Kalevalaisten esi-isiemme usko
Tapahtuuko tässäkin asteittaista erilaistumista ja jakautumista?
— Tatu Vaaskivi, Vaistojen kapina
Tämän erilaistumisen syitä ei tunneta, ja jos siitä saadaan lisää tietoa, saadaan mahdollisesti selkoa myös siitä, miten muut metsissä kasvavat ei -yhteyttävät kasvit ovat kehittyneet.
— Wikipedia: Talvikit

Liittyvät sanat

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • differentiate
  • dissimilate

Esiintymistiheys

848 esiintymää · 0.3 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
1.3
Wikipedia
2.5
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa)

Yleisimmät: erilaistunut 28 % · erilaistuvat 23 % · erilaistua 20 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin erilaistua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäerilaistunerilaistuinolen erilaistunutolin erilaistunut
sinäerilaistuterilaistuitolet erilaistunutolit erilaistunut
hänerilaistuuerilaistuion erilaistunutoli erilaistunut
meerilaistummeerilaistuimmeolemme erilaistuneetolimme erilaistuneet
teerilaistutteerilaistuitteolette erilaistuneetolitte erilaistuneet
heerilaistuvaterilaistuivatovat erilaistuneetolivat erilaistuneet
passiivierilaistutaanerilaistuttiinon erilaistuttuoli erilaistuttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäerilaistuisinolisin erilaistunut
sinäerilaistuisitolisit erilaistunut
hänerilaistuisiolisi erilaistunut
meerilaistuisimmeolisimme erilaistuneet
teerilaistuisitteolisitte erilaistuneet
heerilaistuisivatolisivat erilaistuneet
passiivierilaistuttaisiinolisi erilaistuttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäerilaistu—
hänerilaistukoonolkoon erilaistunut
meerilaistukaamme—
teerilaistukaa—
heerilaistukootolkoot erilaistuneet
passiivierilaistuttakoonolkoon erilaistuttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäerilaistunenlienen erilaistunut
sinäerilaistunetlienet erilaistunut
hänerilaistuneelienee erilaistunut
meerilaistunemmelienemme erilaistuneet
teerilaistunettelienette erilaistuneet
heerilaistunevatlienevät erilaistuneet
passiivierilaistuttaneenlienee erilaistuttu

Infinitiivit

1. infinitiivierilaistua
1. inf. pitkä muotoerilaistuakseen
2. inf. inessiivierilaistuessa
2. inf. inessiivi, passiivierilaistuttaessa
2. inf. instruktiivierilaistuen
3. inf. inessiivierilaistumassa
3. inf. elatiivierilaistumasta
3. inf. illatiivierilaistumaan
3. inf. adessiivierilaistumalla
3. inf. abessiivierilaistumatta
3. inf. instruktiivierilaistuman
4. infinitiivierilaistuminen
5. infinitiivierilaistumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippierilaistuva
Passiivin 1. partisiippierilaistuttava
Aktiivin 2. partisiippierilaistunut
Passiivin 2. partisiippierilaistuttu
Agenttipartisiippierilaistuma
Kieltopartisiippierilaistumaton

Riimit

-ɑistuɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Erilaistua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/erilaistua