erilaistunutadjektiivi, verbi
Johdettu sanasta: erilaistua
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.biologista erikoistumista osoittava; kehityksen myötä tiettyyn tehtävään tai ympäristöön sopeutunut
Synonyymit
Esimerkkilauseet
Tuntemattoman Jumalan kolme seuraavaa tajuntatasoa, viides, kuudes ja seitsemäs muodostavat tavallaan erikoisen kolminaisuuden sen vuoksi, että viimeinen näistä, puhtaasti henkinen tajuntataso lävistää siksi ehjästi molemmat toiset, että — vaikkakin värähtelyiltään erilaistuneita — muodostavat vain vehikkelin Tuntemattoman Jumalan puhtaimmalle henkäykselle.
On esimerkiksi meillä jo ruvettu opettelemaan Viron kieltä, joka ajan kuluessa on siksi erilaistunut Suomen kielestä, että sitä on vaikeanläntä ilman vähäistä harjoitusta ymmärtää; mitä tärkeätä kumpaisenkin kirjallisuuden alalla on ilmaantunut, sitäkin on vähin ruvettu lukemaan.
Sipulissa tapahtuu keratinisoituminen, jossa tyvisoluista irtaantuneet keratinosyyttisolut tuottavat solut vähitellen täyttävää keratiinia, joka on hyvin erilaistunut, liukenematon valkuaisaine.
Englanninkieliset vastineet
- differentiated