es­ti

verbi
Jaa
Viittaa artikkeliin

es-ti (2 tavua) · 4 kirjainta

Johdettu sanasta: estää

Merkitykset

  1. indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä estää
  2. harvinainen
  3. erittäin harvinainen

Esimerkkilauseet

Myöhemmin, kun vanha tätikin jo lepäsi haudassaan, esti hänen sulkeutunut mielensä kaiken sisäisen lähenemisen uusiin omaisiin, vaikka hän aina olikin nöyrä, kuuliainen ja nopea jokaisen käskyn noudattamaan.
— Matilda Roslin-Kalliola, Viestini menneiltä sukupolvilta
En voi, en voi, — ah, suru siitä esti!
— Joel Lehtonen, Kiinalainen intermezzo; Rahvaanihannoitsijan Damaskus
Käytännössä sensuuri toteutui niin, että kielletyn esityksen alkaessa paikallisen kaapeliyhtiön ajastin esti visuaalisen näkymän, ruutuun tuli kielletyn elokuvan alkaessa väripalkit, mutta ääni kuului.
— Wikipedia: Sensuuri Suomessa

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan Eesti yhteydessä

Lainalähde: osittain ← viro Eesti, Eestimaa ’Viro’, eesti keel, eestlane (myös → liivi ēstli ’virolainen’), osittain ← ruotsi, vertaa nykyruotsi est, muinaisruotsi e(e)ster (mon.) ’virolaiset, maaorjat’, muinaisnorja eistir (mon.) ’virolaiset’, nykysaksa Esten, vanh. Eisten ’sama merkitys’, viro kaiketi ← saksa. Vanhimpia kirjaanpanoja ovat Tacituksen Aestui, Aestii (noin v. 100) ja Jordaneksen Aesti (noin v. 600), joilla lienee tarkoitettu monia Baltian kansoja (muun muassa baltteja ja germaaneja) ennen kuin nimitys vakiintui merkitsemään nykyisen Viron (varh. Eistland, 1211 Estlandia) asukkaita.

vanh. kiel. myös eisti (1584) ’virolainen’: »ylitzen nijden Eistein Wironmaal härto», Esti (Gan 1786), Estiläisten Kuningas (Koll 1648), sn. Eisti (1543), hn. Eijsth (1519), Eist tai Est (1555)

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Esti. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/esti