fars­si­mai­nen

Näyttelijätär on kuitenkin — varsinkin viime vuosina — kehittänyt itsensä taitavaksi tyyppien tekijäksi sekä komedian että farssin sävyissä, etenkin viimeksimainituissa, sillä hänen psykologinen silmänsä ei läheskään aina riitä koomilliseen luonnekuvaukseen, mutta sitä varmempi se on farssimaisessa karrikatyyrissa.

Se oli inhimillisempi vikoineen, arkisempi, elämä oli oikeastaan sitä, mitä hän oli ennen kokenut, melkein farssimaisen kovaa, tunteita piiskaavaa, ja yksilöä säälimätön olomuoto.

Hän sai idean viikinkikuninkaasta hammassäryn kourissa, mutta totesi sen olevan liian farssimainen novellin aiheeksi; sen sijaan pitempään kirjaan se sopisi yhtenä episodina.