Asiasanasto.fi

finiittiverbi

substantiivi

/ˈfiniːtːiˌʋerbi/

sisältää sanat: finiitti + verbi

Merkitys

  1. 1.(Kielitiede)lauseen pääjäsen, verbin persoonamuoto, josta ilmenee mm. puheenaolevan toiminnan tapahtuma-aika suhteessa puhehetkeen eli tempus

Synonyymit

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Verbiä, jonka taivutuksella ilmaistaan aikamuoto ja persoona, nimitetään finiittiverbiksi; ns.

Wikipedia: Aikamuoto

Modus Finiittiverbien tapaluokkia eli moduksia on neljä: indikatiivi, imperatiivi, konditionaali ja potentiaali.

Wikipedia: Suomen kieli

Esiintymistiheys

9 esiintymää, 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.1
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5

Nominatiivifiniittiverbi
Genetiivifiniittiverbin
Partitiivifiniittiverbiä
Essiivifiniittiverbinä
Translatiivifiniittiverbiksi
Inessiivifiniittiverbissä
Elatiivifiniittiverbistä
Illatiivifiniittiverbiin
Adessiivifiniittiverbillä
Ablatiivifiniittiverbiltä
Allatiivifiniittiverbille
Abessiivifiniittiverbittä

Riimit

-erbi

Kaikki riimit