finiittiverbi
substantiivi/ˈfiniːtːiˌʋerbi/fi-niit-ti-ver-bi (5 tavua) · 13 kirjainta
Merkitys
- (Kielitiede)lauseen pääjäsen, verbin persoonamuoto, josta ilmenee mm. puheenaolevan toiminnan tapahtuma-aika suhteessa puhehetkeen eli tempus
Synonyymit
Esimerkkilauseet
Verbiä, jonka taivutuksella ilmaistaan aikamuoto ja persoona, nimitetään finiittiverbiksi; ns. infiniittisillä verbinmuodoilla (infinitiivit ja partisiipit) taas ei tyypillisesti ole aikamuoto - eikä persoonataivutusta.Modus Finiittiverbien tapaluokkia eli moduksia on neljä: indikatiivi, imperatiivi, konditionaali ja potentiaali.Liittyvät sanat
Esiintymistiheys
9 esiintymää · 0.0 / milj.
Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.1
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0
Taivutustiedot
Taivutusluokka 5 (risti)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-erbi
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Finiittiverbi. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/finiittiverbi