fi­niit­ti­ver­bi

substantiivi/ˈfiniːtːiˌʋerbi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

fi-niit-ti-ver-bi (5 tavua) · 13 kirjainta

sisältää sanat: finiitti + verbi

Merkitys

  1. (Kielitiede)lauseen pääjäsen, verbin persoonamuoto, josta ilmenee mm. puheenaolevan toiminnan tapahtuma-aika suhteessa puhehetkeen eli tempus

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Verbiä, jonka taivutuksella ilmaistaan aikamuoto ja persoona, nimitetään finiittiverbiksi; ns. infiniittisillä verbinmuodoilla (infinitiivit ja partisiipit) taas ei tyypillisesti ole aikamuoto - eikä persoonataivutusta.
— Wikipedia: Aikamuoto
Modus Finiittiverbien tapaluokkia eli moduksia on neljä: indikatiivi, imperatiivi, konditionaali ja potentiaali.
— Wikipedia: Suomen kieli

Esiintymistiheys

9 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.1
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5 (risti)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-erbi

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Finiittiverbi. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/finiittiverbi