infiniittimuoto
substantiivi/ˈinfiniːtːiˌmuo̯to/in-fi-niit-ti-muo-to (6 tavua) · 15 kirjainta
sisältää sanat: infiniitti + muoto
Merkitys
- (kielitiede)nominaalimuodon rinnakkaisnimitys
Synonyymit
Esimerkkilauseet
Nominaalimuoto eli infiniittimuoto on verbin taivutusmuoto, joka ei voi persoonamuodon eli finiittimuodon tavoin muodostaa nominin kanssa lausetta.Myös erilaiset verbijohdokset ja infiniittimuodot ovat yleisiä.kaupungissa,). Monet adpositioina käytettävät sanat esiintyvät myös adverbeina (lähellä, keskelle), substantiiveina (jäljessä, rinnalla) ja verbin infiniittimuotona (johtuen, huolimatta). (→ § 687 -.) Lähteet Sanaluokat Seulonnan keskeiset artikkelitTaivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-uoto
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Infiniittimuoto. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/infiniittimuoto