tem­pus

substantiivi/ˈtempus/
Jaa
Viittaa artikkeliin

tem-pus (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

  1. (kielioppi)aikaluokka, aikamuoto

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Tästä asiasta olisi paljon puhumista, mutta emme olisi tämänkään vertaa siitä maininneet, se kun on enimmäkseen ikävänpuolista laatua eikä varsinaisesti kertomukseemme kuulu, jollei olisi pitänyt huomauttaa, että sama »tempus» sana oli myöskin siihen kihlasormukseen piirretty, jonka seuraavana päivänä Niilo Mirkovszki painoi Kristinan sormeen.
— Kálmán Mikszáth, Tarinoita
Hän silmäili partaveitsiänsä ja avonaista ikkunaa; ehkäpä ajatteli nopeata leikkausta partaveitsellä tahi hyppäystä alas kadulle, mutta hän hylkäsi nämä tuumat; hän aavisti että: qui habet tempus, habet vitam, niin kauan kuin elää, voi elämää jatkaa.
— Mór Jókai, Rakkauden narrit
Koska yhdessä verbin taivutusmuodossa voi olla vain joko tempuksen tai moduksen tunnus, imperfektiä ei käytetä kuin indikatiivissa, jossa ei ole moduksen tunnusta, esimerkiksi kerro+i+n.
— Wikipedia: Suomen kielioppi

Etymologia

Alkuperä
Kansainvälinen sana

Lähtökohtana lähinnä latinan tempus ’aikaluokka; aika’, jonka alkuperä on epäselvä.

Englanninkieliset vastineet

  • tense

Esiintymistiheys

451 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.5
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39 (vastaus)

Yleisimmät: tempusta 83 % · tempus 17 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-empus

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tempus. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tempus