- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä latinan tempus ’aikaluokka; aika’, jonka alkuperä on epäselvä.
tem-pus (2 tavua) · 6 kirjainta
Tästä asiasta olisi paljon puhumista, mutta emme olisi tämänkään vertaa siitä maininneet, se kun on enimmäkseen ikävänpuolista laatua eikä varsinaisesti kertomukseemme kuulu, jollei olisi pitänyt huomauttaa, että sama »tempus» sana oli myöskin siihen kihlasormukseen piirretty, jonka seuraavana päivänä Niilo Mirkovszki painoi Kristinan sormeen.Hän silmäili partaveitsiänsä ja avonaista ikkunaa; ehkäpä ajatteli nopeata leikkausta partaveitsellä tahi hyppäystä alas kadulle, mutta hän hylkäsi nämä tuumat; hän aavisti että: qui habet tempus, habet vitam, niin kauan kuin elää, voi elämää jatkaa.Koska yhdessä verbin taivutusmuodossa voi olla vain joko tempuksen tai moduksen tunnus, imperfektiä ei käytetä kuin indikatiivissa, jossa ei ole moduksen tunnusta, esimerkiksi kerro+i+n.Lähtökohtana lähinnä latinan tempus ’aikaluokka; aika’, jonka alkuperä on epäselvä.
451 esiintymää · 0.2 / milj.
Taivutusluokka 39 (vastaus)
Yleisimmät: tempusta 83 % · tempus 17 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-empus
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Tempus. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tempus