geografia
substantiivi/ˈɡeoˌɡrɑfiɑ/
Merkitys
Etymologia
kreikan kielen geografia ('maan piirtäminen')
Liittyvät sanat
Esimerkkilauseet
Kertoelma maasta, minkäläinen se on ja mitä siinä on, nimitetään Maatieteeksi, eli muukalaisella nimellä Geografiaksi.
Useita koulukirjojakin tähän aikaan suomennettiin, niinkuin: Borenius'en Luvunlaskun oppikirja 1844; Platon'n Geografia eli maan-opas 1844; Winge'n Yhteinen historia 1845 ja Bredow'in samanniminen teos 1847; Heikel'in Mittauden oppikirja ja Euklideen Neljä ensimmäistä kirjaa ynnä viidennen määritykset, molemmat 1847; Eklöf'in Kolmiomitanto 1848; sekä ennen mainittu Hallstén'in Lyhy Suomen historia ja maantiede 1849.
geografia, ' maan piirtäminen ') on tieteenala, joka tutkii Maan pintaa ja maan pinnalla esiintyviä sekä ihmisen että luonnon aikaansaamia ilmiöitä.
Esiintymistiheys
93 esiintymää, 0.0 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 12
| Nominatiivi | geografia |
| Genetiivi | geografian |
| Partitiivi | geografiaa |
| Essiivi | geografiana |
| Translatiivi | geografiaksi |
| Inessiivi | geografiassa |
| Elatiivi | geografiasta |
| Illatiivi | geografiaan |
| Adessiivi | geografialla |
| Ablatiivi | geografialta |
| Allatiivi | geografialle |
| Abessiivi | geografiatta |
Riimit
-ɑfiɑ
Kaikki riimit