häi­ve­ä

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. ujo, saamaton

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan häivä yhteydessä
Vastineita
karjala

Luultavasti samaa lähtöä kuin s.v. häipyä main. sanat: häivä voi olla takaperoisjohd. häipyä v:n johdoskorrelaatista häivähtää.

— germaaninen alkuperääkin on esitetty (germaaninen *heuja- (→ *hiuja), vertaa muinaisnorja hý ’untuva, haiven, kasvojen väri’, nykynorja, nykyruotsi hy ’haiven, hipiä’).

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalahäivätä ’huitaista, hipaista, lyödä; loihtia, noitua; olla sukupuoliyhteydessä’, häivähteäkseh ’heilahtaa, hipaista’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Häiveä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/häiveä