haa­va­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. haavoittaa

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (germaaninen: *hawwa-)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan haava yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi

Lähtökohta: ← germaaninen *hawwa- → kantaskandinaavi *haggwa-, vertaa nykyruotsi hugg ’isku, lyönti’, nykysaksa murt. Hau ’isku, lyönti, haava’. Samaa kantaa on germaaninen *hawwan-, vertaa nykyruotsi hugga, nykysaksa hauen ’hakata, lyödä’.

Alkumerk:stä ’isku, lyönti’ on itämerensuomi kielissä kehittynyt yhtäältä ’haava’, toisaalta myös ’kerta’, esimerkiksi Agr »Cuckoi toisen hauan lauloi», nykyk. tällä haavaa, yhtä haavaa | viro haaval ’kerrallaan’, sel haaval ’tällä kertaa’, ühel haaval ’yhdellä kertaa’ | pohjoissaame dâm hāvĕ ’sillä kertaa’, hāveld ’kerrallaan’. Samasta kehityksestä on useita rinnakkaistapauksia: nykyruotsi hugg ’tilaisuus, hetki’, i samma hugget ’samalla hetkellä, juuri silloin’, liettua kar̃tas ’kerta’, oikeastaan ’isku, lyönti’ (kertù ’lyön’), venäjä raz ’kerta’, razít́ ’lyödä’, ukraina vraza ’haava’.

Rinnastukset sanoihin ersämordva tšavoms, mokšamordva šavə̑ms ’lyödä, lyödä kuoliaaksi, piestä’ ja länsimari tšaŋgem, itämari t́śoŋem ’pyältää, veistää, salvaa’ ovat hylättäviä.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhāva, hāvata
karjalahoava
vatjaāva
virohaav (g. ‑a) ’haava’, haavata ’haavoittaa, loukata’, haavuda ’loukkaantua, haavoittua’
liiviɔ̄v ’haava’

(suomi → saame havve ’sama merkitys’)

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Haavata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/haavata