haa­voi­tus

substantiivi/ˈhɑːʋoi̯tus/
Jaa

Johdettu sanasta: haavoittaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. teko, jossa aiheutetaan haava tai vamma

Esimerkkilauseet

Siitä laitettua teetä t. keitettä kiitetään hyväksi sisällisiä haavoituksia ja verestymiä parantamaan.
— Elias Lönnrot, Flora fennica
Hänen mielikuvituksensa täyttyi romaaneista ahmituilla taikajutuilla, tappeluilla, kaksintaisteluilla, haavoituksilla, rakkausseikkailuilla, lemmenkaiholla ja kaikenlaisilla hullutuksilla, joiden todenperäisyyttä hän ei ensinkään epäillyt.
— Saavedra Miguel de Cervantes, Älykkään ritarin Don Quijote

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihaavoitus
Genetiivihaavoituksen
Partitiivihaavoitusta
Essiivihaavoituksena
Translatiivihaavoitukseksi
Inessiivihaavoituksessa
Elatiivihaavoituksesta
Illatiivihaavoitukseen
Adessiivihaavoituksella
Ablatiivihaavoitukselta
Allatiivihaavoitukselle
Abessiivihaavoituksetta

Riimit

-ɑːʋoitus

Kaikki riimit

Lähteet