- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan haista yhteydessä
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
Samaa kantaa ilmeisesti myös haju (katso tätä), vaikka sanojen äännesuhteet ovat epäselvät.
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | haissa ’haista’, haissella, haiso, haisu; haisua ’haista’ |
|---|---|
| karjala | haissa ’haista, tuoksua’, haiskahtoa, haistoa ’haistaa; maistaa; pilata haistamalla tai maistamalla’, haisu ’haju; vihi’, haisuo ’haista, lemuta, tuoksua’ |
| lyydi | haiž ’(paha) haju’, haižuda ’haista, lemuta pahalle’ |
| vepsä | haiž ’haju’, haišta ’haista’ |
| vatja | aisen (prs. yks. 1. p.) ’haista’ (haisa, haize̮b ← suomi) |
| viro | hais (g. ‑u) ’paha haju, haisu, löyhkä, lemu’, haiseda ’haista, löyhkätä, lemuta’, haista ’haistaa; vainuta’ |
| liivi | (salatsinliivi) aiš (prs. ‑ub) ’haista’, aistl (prs. ‑ub) ’haistella’. |
suomi → pohjoissaame haiˈsot ’haista’, haisˈtet ’haistaa’.