hais­to

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. hajuaisti, vihi

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan haista yhteydessä
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Samaa kantaa ilmeisesti myös haju (katso tätä), vaikka sanojen äännesuhteet ovat epäselvät.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhaissa ’haista’, haissella, haiso, haisu; haisua ’haista’
karjalahaissa ’haista, tuoksua’, haiskahtoa, haistoa ’haistaa; maistaa; pilata haistamalla tai maistamalla’, haisu ’haju; vihi’, haisuo ’haista, lemuta, tuoksua’
lyydihaiž ’(paha) haju’, haižuda ’haista, lemuta pahalle’
vepsähaiž ’haju’, haišta ’haista’
vatjaaisen (prs. yks. 1. p.) ’haista’ (haisa, haize̮b ← suomi)
virohais (g. ‑u) ’paha haju, haisu, löyhkä, lemu’, haiseda ’haista, löyhkätä, lemuta’, haista ’haistaa; vainuta’
liivi(salatsinliivi) aiš (prs. ‑ub) ’haista’, aistl (prs. ‑ub) ’haistella’.

suomi → pohjoissaame haiˈsot ’haista’, haisˈtet ’haistaa’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Haisto. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/haisto