ha­jal­laan

Etäämpänä hautausmaan syrjässä, missä Pekka vainajan leposija oli, seisoi ihmeen ihana nainen, pitkät tummat hiukset hajallaan, silmät kirkkaasti tuikaten ja suuren koirajoukon kovasti ahdistamana.

Kun minä seuraavana aamuna lähestyin tuttua taloa, niin muuan asianhaara oudostutti minua: Kaikki sen akkunat olivat avoinna, ovi samaten; paperilippuja oli hajallaan kynnyksen edessä; piika näkyi luuta kädessä oven takaa.

Niiden luita on löytynyt hajallaan roomalaisista kaupungeista, mutta toisin kuin maaseudulla, kaluttuja luita ei ole, mistä voi päätellä että koirat eivät ole saaneet juosta vapaasti.