han­go­ta

verbi/ˈhɑŋːotɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

han-go-ta (3 tavua) · 7 kirjainta

Johdettu sanasta: hanko

Merkitys

  1. nostella tai siirrellä hangollaOlen hangonnut heiniä koko päivän ja nyt on rakot kämmenissä.

Esimerkkilauseet

Jaako nousi ripeästi ja alkoi hangota heiniä.
— Pentti Haanpää, Atomintutkija ja muita juttuja
Mutta minä voin käsitellä venettä melkein yhtä hyvin kuin Dankin, enkä minä joudu sekaannuksiin sumussa — kovin paljoa; ja minä voin pitää perää sievillä tuulilla, ja minä voin panna syötit pitkäänsiimaan melkein omin päin; ja minä tiedän luonnollisesti kaikki köydet laivassa; ja minä voin hangota kaloja aina pimeään asti, ja minä osaan mainiosti vanhaa Josefusta, ja minä voin näyttää teille kuinka kahvi selvitetään kalannahkapalasella ja — saisinko vielä kupin lisää?
— Rudyard Kipling, Meren urhoja

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan hanko yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Johd. sanasta hanka, katso tätä.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhaŋko ’hanko; jäänuotalla käytetty uittohanko’
karjalahanko ’tavallisesti kaksihaarainen puuhanko esimerkiksi heinien tai lannan luomista varten; haarukka, ‑puu; hanka’, hankoine ’heinä- tai lantahanko; haarukkapuu, johon ansa kiinnitetään jne.’
lyydihaŋg, ‑o ’(kotitekoinen) puu(hanko)’
vepsähaŋg (mon. ‑od, ‑ud) ’tadikko’, keskivepsä haŋgoińe, haŋgi̮ńe, etelävepsä haŋgōńe ’pikku hanko, haarukka’
vatjaaŋko, (vatjan Kukkosin murre) haŋko ’heinähanko, tadikko’, aŋkoa ’hangota’
virohang (g. ‑u) ’hanko, haarukka, tadikko’, hanguda ’hangota’
liiviaŋg (mon. āŋgəd) ’hanko, tadikko; ahrain’

(suomi → pohjoissaame haŋˈgo, hāŋgun, hēŋgun ’heinähanko’).

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Hierarkia

Yläkäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • fork
  • pitchfork

Taivutustiedot

Taivutusluokka 74 (katketa), vokaalivaihtelutyyppi G

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin hangota taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minähankoanhankosinolen hangonnutolin hangonnut
sinähankoathankositolet hangonnutolit hangonnut
hänhankoaahankosion hangonnutoli hangonnut
mehankoammehankosimmeolemme hangonneetolimme hangonneet
tehankoattehankositteolette hangonneetolitte hangonneet
hehankoavathankosivatovat hangonneetolivat hangonneet
passiivihangotaanhangottiinon hangottuoli hangottu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähankoaisinolisin hangonnut
sinähankoaisitolisit hangonnut
hänhankoaisiolisi hangonnut
mehankoaisimmeolisimme hangonneet
tehankoaisitteolisitte hangonneet
hehankoaisivatolisivat hangonneet
passiivihangottaisiinolisi hangottu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinähankoa—
hänhangotkoonolkoon hangonnut
mehangotkaamme—
tehangotkaa—
hehangotkootolkoot hangonneet
passiivihangottakoonolkoon hangottu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähangonnenlienen hangonnut
sinähangonnetlienet hangonnut
hänhangonneelienee hangonnut
mehangonnemmelienemme hangonneet
tehangonnettelienette hangonneet
hehangonnevatlienevät hangonneet
passiivihangottaneenlienee hangottu

Infinitiivit

1. infinitiivihangota
1. inf. pitkä muotohangotakseen
2. inf. inessiivihangotessa
2. inf. inessiivi, passiivihangottaessa
2. inf. instruktiivihangoten
3. inf. inessiivihankoamassa
3. inf. elatiivihankoamasta
3. inf. illatiivihankoamaan
3. inf. adessiivihankoamalla
3. inf. abessiivihankoamatta
3. inf. instruktiivihankoaman
4. infinitiivihankoaminen
5. infinitiivihankoamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippihankoava
Passiivin 1. partisiippihangottava
Aktiivin 2. partisiippihangonnut
Passiivin 2. partisiippihangottu
Agenttipartisiippihankoama
Kieltopartisiippihankoamaton

Riimit

-ɑŋːotɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hangota. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hangota