ha­ro

verbi/ˈhɑroˣ/
Jaa

Johdettu sanasta: haroa

Merkitykset

  1. aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä haroa
  2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä haroa
  3. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä haroa

Esimerkkilauseet

66, 3. Ruoho- tahi pensaskasvi liuskaisilla tahi kolmittaisilla — seitsemittäisillä, haro, parijakoisilla lehdillä, erinäisillä korvakkeilla.
Elias Lönnrot, Flora fennica
— Ka itsepä sinä sen laitoit siirappia hakemaan... Niin jotta haro nyt se sieltä järvestä!
Maiju Lassila, Pojat asialla