a­ro

erisnimi, substantiivi/ˈɑro/
Jaa
Viittaa artikkeliin

a-ro (2 tavua) · 3 kirjainta · Suomen kielen 10 355. yleisin sana

Merkitykset

  1. luonnonvaraisen heinä- ja ruohokasvillisuuden ja joskus myös pensaiden peittämä verrattain kuiva ja puuton kasvillisuusvyöhyke
  2. kostea ranta- tai luonnonniitty (Juslen 1745)

Esimerkkilauseet

Sahra, Aro, Ranta, Tengström, Puhakka ja Harjanne nousivat.
— Jalmari Kara, Hottentotit
Siinä tuokiossa juoksee heidän luokseen eräs paimenpoika ja sanoo hengästyneenä Attilalle: — Armollinen kuninkaani, pustalta [ruohoaavikolta, arolta] löysin miekan, tässä se on, ota se omaksesi!
— N. N., Unkarilaisia satuja ja tarinoita
Tundramaisella alueella oli paljasta maata ja yrttikasveja kasvavaa tundraa, aroa, metsiä joissa lehtikuusta, mäntyä, koivua ja lisäksi hajanaisia suolakkokasviyhdyskuntia.
— Wikipedia: Arotundra

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan aro lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Elinympäristö Erilaiset kuivat avomaat, kuten suola-aavikot, arot, joenvarret ja merenrannat.
— Wikipedia: Aropääskykahlaaja
Puolassa Stuchlikissa oli puutonta preboreaalista aroa tämän jakson kylminä kausina.
— Wikipedia: Pretegelen-jääkausi
Elinympäristö Kuivat avomaat, arot ja tasangot, paikoin myös matalaa pensaikkoa kasvavat avomaat.
— Wikipedia: Idänkaulustrappi
Paljon vähemmin edullinen kuin runoudelle on avara aro säännölliselle opetukselle.
— A. E. Brehm, Pohjoisnavalta päiväntasaajalle

Etymologia

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
nykymurt. verratt. yleinen
Vastineita
karjala, viro, etelämansi, itähanti
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalaaro ’vetelä heinämaa, tuore notkelma kankaalla, matala ja kortteinen joenlahti’
viroaru ’hedelmällinen, kuiva maa, kuiva niitty’

Kaukaisemmissa sukukielissä

etelämansietelämansi orāj, itämansi orəj, länsimansi wurəj, pohjoismansi ūraj ’joenuoma’
itähantiitähanti uri̮, etelähanti urə, pohjoishanti wuri ’järveksi muuttunut vanha joenuoma, pudas; ruohoinen lampare’.

suomalais-ugrilaiset sanat ovat lainautuneet moniaalle: suomi → nykyruotsi murt. Suomi aro ’kauan käyttämättä ollut viljelysmaa’, viro → Baltia saksa Arro ’korkealla sijaitseva kuiva paikka’, suomi, karjala → venäjä murt. aráj ’kostea, alava paikka, suo’ → komi arai ’niitty, suo(maa)’; mansi, hanti → venäjä murt. urej, uŕja ’järveksi muuttunut joenuoma’.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • steppe
  • grassland

Esiintymistiheys

13 628 esiintymää · 5.2 / milj.

Suomi24
3.9
Sanomalehdet
16.7
Aikakauslehdet
15.9
Wikipedia
20.3
Reddit
8.8
Tekstitykset
1.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

Yleisimmät: aro 41 % · aron 26 % · arojen 4 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑro

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Aro. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/aro