har­su

substantiivi/ˈhɑrsu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

har-su (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

  1. (Kasvitiede)sellainen kukinto, jossa kukat sijaitsevat kaukana toisistaan

Esimerkkilauseet

Pietari ja Dorothea kuuntelivat häntä, kuin laulajaa, joka surupuvussa, harsuun peitetyn kanteleensa ääressä laulaa laulun jälleen-tapaamisesta ja toivosta.
— Georg Ebers, Homo sum
Antin pyssy oli harsu rihlaluodikko, jommoisia käytetään ilvesten ja muiden suurempien otusten ampumiseen.
— Simo Eronen, Suurten metsien salasta
Hedetähkiä on yksi, emitähkiä yhdestä kolmeen, ne ovat suhteellisen pieniä, harsuja ja harvakukkaisia, lähekkäin sijaitsevia.
— Wikipedia: Varvassara

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan harsu lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Yksikotisen kynäjalavan kukinto on harsu terttu.
— Wikipedia: Kynäjalava
Hinterä heinä hoikalla, harsulla tähkällä.
— Elias Lönnrot, Flora fennica

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan harsia yhteydessä
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Vastineita
karjala
Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalaharsie ’harvahko’, harsiekko ’harva männikkö’, harsistuo ’harventua, tulla harvemmaksi’, harskie ’harva, harvahko’.

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.lax, sparse
  • ruotsigles
  • norjagrissen

Englanninkieliset vastineet

  • lax
  • sparse

Esiintymistiheys

157 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
1.5
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑrsu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Harsu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/harsu