- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan haukotella yhteydessä
- Vanhin tieto
- Ericus Schroderus, 1637
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | haikoitella ’haukotella’, haikoittā ’haukottaa’, haikoitus, haikutos ’haukotteleminen, haukotus’ |
|---|---|
| karjala | haikko ’haukotus’, haikoittoa ’haukottaa, haukotuttaa’, haikoitella, haikossella ’haukotella’ |
| lyydi | haikostazeta ’haukotella (kerran)’, haikosteltaze ’haukotella (jatkuvasti)’, haikostoittada ’haukotuttaa’ |
| vepsä | haikostadekse ’haukotella’, haikostoitta ’haukotuttaa’ |
| vatja | aigute̮lla, aikote̮lla ’haukotella’, (vatjan Kukkosin murre) haikuttā ’haukotuttaa’, haikutella ’haukotella’ |
| viro | haik (g. haigu) ’haukotus’ (murt.), haigutada, eteläviro haagutada ’haukotella’, haigutus ’haukotus’ |
(karjala → venäjä murt. hájkat́ ’haukotella’ Muotojen levikistä päätellen vartalo haikko- on itämerensuomalaisissa kielissä alkuperäisempi kuin haukko-, joka saattaa olla sanueen haukata (katso tätä), haukkoa vaikutusta.