hau­ku­tos

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. haukotus

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan haukotella yhteydessä
Vanhin tieto
Ericus Schroderus, 1637
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhaikoitella ’haukotella’, haikoittā ’haukottaa’, haikoitus, haikutos ’haukotteleminen, haukotus’
karjalahaikko ’haukotus’, haikoittoa ’haukottaa, haukotuttaa’, haikoitella, haikossella ’haukotella’
lyydihaikostazeta ’haukotella (kerran)’, haikosteltaze ’haukotella (jatkuvasti)’, haikostoittada ’haukotuttaa’
vepsähaikostadekse ’haukotella’, haikostoitta ’haukotuttaa’
vatjaaigute̮lla, aikote̮lla ’haukotella’, (vatjan Kukkosin murre) haikuttā ’haukotuttaa’, haikutella ’haukotella’
virohaik (g. haigu) ’haukotus’ (murt.), haigutada, eteläviro haagutada ’haukotella’, haigutus ’haukotus’

(karjala → venäjä murt. hájkat́ ’haukotella’ Muotojen levikistä päätellen vartalo haikko- on itämerensuomalaisissa kielissä alkuperäisempi kuin haukko-, joka saattaa olla sanueen haukata (katso tätä), haukkoa vaikutusta.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Haukutos. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/haukutos