hen­ki­kir­ja

substantiivi/ˈheŋkiˌkirjɑ/
Jaa

Yhdyssana: henki + kirja

Merkitys

  1. rekisteri, jossa pidettiin luetteloa väestöstä kihlakunnittain ja myöhemmin kunnittain verojen maksamista varten

Etymologia

henki + kirja

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Ensimmäisenä virassaan lienee ollut v. 1790 henkikirjassa mainittu "haudankaivaja" Blom.
— Väinö Voionmaa, Tampereen kaupungin historia I
— "Aikomukseni on ostaa kuolleita, jotka henkikirjoissa kumminkin olisivat elävien luvussa", sanoi Tshitshikow.
— Nikolai Gogol, Kuolleet sielut
Vuonna 1894 annetun henkikirjoitusasetuksen mukaan henkikirjaan merkittiin ristimänimi, sukunimi, ammatti, syntymävuosi, syntymäpäivä, viimeinen henkikirjoituspaikka, kuuluuko henkilö ei -luterilaiseen uskontokuntaan ja haluaako henkilö tulla vapautetuksi henkirahan maksamisesta.
— Wikipedia: Henkikirja

Esiintymistiheys

325 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.8
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
1.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihenkikirja
Genetiivihenkikirjan
Partitiivihenkikirjaa
Essiivihenkikirjana
Translatiivihenkikirjaksi
Inessiivihenkikirjassa
Elatiivihenkikirjasta
Illatiivihenkikirjaan
Adessiivihenkikirjalla
Ablatiivihenkikirjalta
Allatiivihenkikirjalle
Abessiivihenkikirjatta

Riimit

-irjɑ

Kaikki riimit

Lähteet